United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Reinhardt sanoo, että hänen luullaksensa perkele antoi sen T:ri Tetzelille. Oli kuinka hyvänsä, yön kuluessa muutamien ylioppilas-veitikkain onnistui päästä hänen reliki-arkkuunsa; he veivät pois sulan ja panivat muutamia hiiliä sijaan. Kun T:ri Tetzel seuraavana päivänä oli kauan aikaa hartaasti saarnannut tämän sulan ihmeistä ja aukaisi arkun, ei siinä ollut kuin hiiliä.
Sillä sangen paljon löytyy isänmaassamme, jota emme saa nähdä, taikka kuulla siitä puhuttavankaan, mutta josta kyllä saisimme sekä lukea että kuulla puhuttavan ja vieläpä kuunnella laveoita selityksiäkin, jos tämä kohdattaisiin Ranskassa, Italiassa, Saksassa taikka jossakin muussa ihmeistä rikkaassa maassa, mikä osaa ne sopivasti maailmalle kantaa.
Pari vuosisataa sen jälkeen, kun Olaus Magnus uutena Pliniona kirjoitti merkilliset juttunsa "Arx nova'n" ihmeistä, on Säämingin pappi kaikessa hiljaisuudessa piirtänyt kirkonkirjaansa seuraavan muistelman: Hamasta linnan rakentamisesta asti on siinä aina elätetty musta oinas, niin että toisen perästä aina toinen uusi on hankittu, ja kun Venäläiset Ison-Vihan aikana pitivät linnan hallussansa, hekin samoin hoitivat linnan mustaa oinasta.
Adelsvärd kertoi Marialle näistä hauraista ihmeistä, jotka olivat kirjavaa lasia ja vesikirkasta kristallia. Maria vain pudisti päätään; hän ei ollut ikinä nähnyt semmoista eikä kyennyt sitä kuvittelemaan. Eiväthän he muuten olleetkaan sitä hakemassa. Kaupunki, museona, oli heiltä lukittuna. Mitäpä olisikaan hyödyttänyt, jos hän olisi tytölle näyttänyt Colleonin ratsupatsasta?
Näin itsekseen puhuen riensi Nikolao huoneesen päin, aukasi lukottoman oven ja astui parin silmänräpäyksen perästä siihen kammariin, missä herra Vanderstraten Hollantilaisen upsierin kanssa yhä vielä istui viinipullon ääressä ja hartaalla mielihyvällä haasteli kotimaastansa ja kauniin Amsterdamin kaupungin ihmeistä, jossa hän oli ensi kerran päivän valoa nähnyt ja onnellisen nuoruutensa ensimäiset vuodet elänyt.
»Tästä matkasta» lisää Kolumbus vielä lopuksi »olen kokenut, että Jumala on esiintynyt ihmeellisellä tavalla, niinkuin tästä kirjoituksesta voidaan nähdä, samoinkuin monista ihmeistä, joita hän matkalla ja minun hyväkseni on tehnyt, kohdattuani Teidän Korkeuksienne hovissa niin pitkän ajan vastoinkäymisiä monien ja huomattujen henkilöiden taholta, jotka kaikki vastustivat minua ja pitivät yritystäni hulluutena.
Tämä tapaus herätti meissä ylpeyttä ja hämmästystä aivan kuin olisimme me olleet ensimäiset, joille jotain sellaista tapahtui. Siitä mahtoi olla seurauksena sekin, että minä taas rupesin muistamaan päiväkirjaani. Tämä merkillinen tapaushan piti kaikella muotoa saada jälkimaailman tiettäväksi. Meidän rakas, pieni Rurumme oli meidän silmissämme merkillisin kaikista maailman ihmeistä.
Ja sellaisen miehen vakavuudella, jolla itsellä on luja usko ja into käännyttää muita, natsarealainen selitti Apekideelle pyhän kirjan totuuksia. Hän kertoi Kristuksen kärsimyksistä ja ihmeistä; hän itki puhuessaan. Hän siirtyi sitten taivaaseenastuneen Vapahtajan kunniaa kuvaamaan ja selittämään ilmotuksen ennustuksia.
Ihmekö siis, että monen monet sen ajan papit ja oppineet, jotka halusivat valistuneen nimeä kantaa, häpesivät raamatun tavoin puhua »rististä», joka puhe jo apostoli Paavalin aikoinakin »oli kreikkalaisille hulluutta»! Taikka, jos raamatun selvistä sanoista ei mihinkään päässyt, vaan täytyi puhua Kristuksen uhrikuolemasta ja ylösnousemisesta sekä muistakin ihmeistä, niin oli niitä sellaisella tavalla selitettävä, että järki ne voi hyväksyä.
Ihan yksinäisessä, pienessä saaremassa, upean kuninkaankaupungin Dresdenin katolisessa kalmistossa, on muuan syrjäinen, mutta pyhä toivioretken paikka uskovaisille sieluille ja erinomattainkin niille sydämille, joille ihmeistä rikas ja salaisuuksia täynnä oleva sävelten mailma on ilmestynyt ja jotka ovat oppineet lapsen nöyryydellä kumartumaan korkeasti ylhäisen Musikan kaikkivallan edessä.