United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso: minä en tiedä mitään Ristin Jumalasta, jonka opettaja olet... LYYLI: Minä pyydän ja rukoilen sitä. TUOMAS: Nouse! LYYLI: Minä en nouse, ennen kuin sinä nostat minut. Ja sitten minua surettaa se, että jos kuolen kastamatta, minä en koskaan enää saa tavata armasta äitiäni... TUOMAS: Ah! Kasta minut! Sen olet sinä äitini muistolle velkapää. Tuomas seisoo sisällisessä kamppailussa.
Eräs hänen palvelijoistaan hyötyi niin oppineen isäntänsä neuvoista ja seurustelusta, että hänestä myöhemmin tuli matematiikin opettaja. Ystävilleen tekemistään hyvistä teoista ei hän edes tahtonut mitään kiitosta. "Olen velkapää tuntemaan kiitollisuutta niitä kohtaan, sanoi hän jotka antavat minulle tilaisuuden palvella heitä."
Taiteen jumalattaria lepohetkinä palvellessaan ei Mérimée suinkaan unohtanut, mitä hän oli velkapää jo virkansakin puolesta tieteen alttarille uhraamaan.
Sano hänelle, että lähetän hänelle rakkaan tervehdykseni, että en ole millään rikkonut sitä kunnioitusta vastaan, jonka olen hänelle velkapää, että hän on minulle rakkaampi kaikkia muita naisia maan pinnalla; sano hänelle, että hän lähettäisi sinut tuomaan minulle suosion sanoman; odotan tässä, kunnes palaat." Perinis palasi kuningattaren luo ja kertoi kaikki, mitä hän oli nähnyt ja kuullut.
Mutta, hyvä Jumala, saattoiko hän omaa miestään kohtaan tehdä semmoista syytöstä? Eihän kukaan ihminen voinut sitä häneltä vaatia. Eikä hyvä, armollinen Jumalakaan, joka tiesi, että se oli hänelle mahdotonta, ettei hän voinut. Joka rikoksen salaa, on samaan rikokseen velkapää. Missä hän oli kuullut tuon lauseen? Vai oliko hän sen lukenut raamatusta?
Heidän täytyy silloin, ollakseen saapuvilla Vardö'ssä, kulkea edestakaisin koko tuon pitkän matkan Varangervuonon ympäri. Itsestään on siis selvä, ett'ei tästä voi olla minkään laista ansiota, vaan on tämä velvollisuus monta kertaa raskaampi kuin etelämpänä asuvilla, jossa asianomaisille on korkeintaan penikuorma matkaa kyytiasemalle, johon hän on velkapää saapumaan.
Millä Tuot' ynseyttä puoltaa? PALVELIJA. Majesteetti, Lukoss' on ovi; mitään vastausta Ei sieltä saa, jos kuinka kolkuttaa. KUNINGATAR. Kun viimeks luonaan kävin, pyysi anteeks Hän huoneess'-oloansa; siihen häntä Pakotti sairaus; hänen täytyi jättää Tuo päivittäinen kunnioitus, johon Hän oli teille velkapää; mun pyysi Tät' ilmoittaa, mut, anteeks, hovin touhut Sen muistostani vei.
»Poole», sanoi Utterson, »jos sinä todellakin väität sitä ja pysyt väitteessäsi, niin on minun velvollisuuteni ottaa selko asiain todellisesta tilasta. Olinpa miten velkapää hyvänsä kunnioittamaan tohtorin toivomuksia ja voinenpa miten vähän hyvänsä selittää tämän kirjeen olemassaoloa, joka kirje näyttää todistavan, että hän todella elää niin pidän tosiaankin velvollisuutenani murtaa tuon oven.»
»Kiitoksia paljon, nuori herra knaappi ja jousimies, kiitoksia paljon», vastasi lüttichiläinen; »mutta kuka teille on sanonut, että tahdon mitään maksua teiltä siitä, mitä kunnon miehenä olen velkapää tekemään?
Sano minulle, että olen sanasi väärin ymmärtänyt; sinun isäsi poika ei voi unohtaa ritarillista kunniaansa, ei unohtaa sitä kunniata jonka hän on velkapää itselleen ja vanhalle äidilleen. Sitä hän ei voi; antakaamme hänen selittää tarkemmin asiansa muistutti leppeästi niinkuin ainakin Ebba-kreivitär.