United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hepo hiljaisesti hirnahtaa: »En ratsastajaa ma toista saa, en rohkeampaa, en raisumpaa, kuin Bellerophon oli ennen. Mut häntä painoi jumalten ies, hän paljon sies, lie mennyt mies, lie kuollutkin jo kukaties hän vuosien pitkien mennen.» Tult' iskevi silmä sankarin: »Liet sinäkin kuin minäkin, mut kerran sun tavata tahtoisin taas taivaalla, auringon alla.
Uskoton, uhmiva aalto, mi viet mun, Vielä kuin muinoin ystävä liet mun; Vielä sä viskot, nostat ja heität mun, Ilkkuen kanssani, ennenkun peität mun: Vie minut maihin! Kuolla en vois! Katumusretki on tehtävä vielä, Kerjäten seistävä tuttujen tiellä, Jotka, kuin aallot, mun nostavat, heittävät, Ilkkuen kanssani, kunnes mun peittävät Siunatun unholan mereen pois!
Suukot, joita hämyss' annat, Joita hämyssä sä viet, Miten nuo saa sielus riemuun, Jos sa rakastunut liet! Muistellen ja haaveksien Sielus vaipuu mietteisin, Päiviin tuleviin se kiitää, Liitää entispäivihin. Mut jos liian paljon mietit, Haitaks on, kun suudellaan; Itke ennen, kaunosielu, Itkut siin' on paikallaan!
Silloin taivoon laajaan päin uros silmäsi nurkuin: "Kauhein kaiketi, Zeus ylitaatto, sa liet jumaloista! Eljet Aleksandron jo ma toivoin saavani kostaa; vaan nyt kouraan miekka se murtuu, peitseni suotta singahtaa kädest', ei teho, ei katalaa ole kaannut."
Jos rehellinen liet, se näytä, päästä minut täältä heti! ANTONIO. Mä täss' en hädässäsi heitä sua; jos mielenmaltti täysin loppuu sulta, ei lopu multa kärsivällisyys. TASSO. Mun vangikses siis täytyy antautua? Ma antaudun, ja niin se tehty on; en vastusta, niin minulle on paras ja tuskassani sitten toistella suo minun, kuinka kaunist' olikaan, min itse itseltäni hävitin.
Te tunnettehan vaivani, ois teidän myös lääke tunnettava, maukkaaksi se tehtävä, jott' ei mun oisi pakko, pois tuskistani päästäkseni, kestää vain yhä suurempia tuskia. Sä myöskin hymyilet, mut totta on se; omasta suustaan liet sen hältä kuullut? ALFONSO. Useinkin kuullut sekä anteeks suonut.
Ja jos et maksa, mitä liet rikkonut, niin katsokaat etten vilauksessa seiso ilki-alastomana tässä edessänne. EENOKKI. Niinpä teki ennen Stålbergskakin, koska ei tainnut hän muuta vihansa kiukussa. Muija kirkasi vaan yhden kerran, ja siinä samassa oli hame ja paita yli pään. EEVA. Rasia! AAPELI. Rasia olkoon kyydistä tänne, ja tästä menet marssien nytyt kädessä; tämä olkoon sanottu.
Liet ihminen, mun hätäni tunne! FAUST. Sä nostat vartian hänen horrostaan!
Vaan milloin täytyy NATHAN. Täytyy? Dervishinkö? Ei täydy kenenkään miks dervishin? Ja mitä täytyis? DERVISHI. Mitä anotaan ja mikä oikeaa on dervishistä. NATHAN. Nyt toden lausuit, kautta Jumalani! Sua syleilen, mies, veljeni liet vielä? DERVISHI. Miks ette kysy, mikä oon mä nyt? NATHAN. Olitpa mikä olit! DERVISHI. Jospa olen ma virkamies, jonk' ystävyys voi teille tukala olla?
Olen tuokio kiitävän tunnelman, kisan kultaisen kirjava perho, kuin morsiushuntu ma huiskahdan, olen ijäisen ilmiöverho. Mua lemmit, jo lapsesta lempinyt liet, olet herjannut, hävennyt mua, minä eelläsi tanhusin elosi tiet, minä kutsuin ja kiehdoin sua; sinä peitit mun syömesi syvyyteen, minä kuplana kultaisna nousin, sinä heitit mun huolehen ijäiseen, elonriemuna esiin ma sousin.