United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kaunist' on: Meri arvaamaton Täynn' aaltoja on lakkapäitä! Kisaellen vaan Käy karkelemaan Tässä Vellamon neitojen häitä. Tämä hauskaa vaan: Nyt hypellä saan; Kuinka iso on tanhumatanner; Eipä silmillään Näe ääriäkään, Eikä vapise allamme manner. Se iloa on Ja lukematon On Ahtolan morsiuskansa. Hei, kanssamme vaan Käy karkelemaan: Kuka surisi nuoruuttansa!
Tuo pohjan kirkas palo Leimunnut kauvan niin, Se liihoittaa, tuo valo, Autuuden ailelmiin; Se muistoja peittävät usvat Taas kauvaksi kuohuttaa, Ja sieltä mun kansani tuskat Taas selvinä kangastaa. Ei moinen polvi usko Kuin kaunist' oli se vaan, Kuin pilvet aamurusko Kultasi, veri maan; Ja pohjolan roihuvaan loistoon Vaan miehemme viittaeli, Se lausuvi: kuoloon tai voittoon! Taas poikamme ponnisti.
Tuo kaunist' on, lie tottakin; Mut vainaan tunsin minäkin Ja tiedän: onnellisna Hän eläessään päällä maan, Ei elänyt, mut nukkui vaan. Hajamielisyyttä. Raskas ilma kammion; Rinta ahdistuupi. Luonnon sulo mielessäin Eloon havahtuupi. Päivän paiste hempeä, Nurmet kukkivaiset! Rakkaat laululintuset, Kilvan laulavaiset! Tuuli vieno, lämpöinen Metsän tuoksut kantaa.
"Sa armas laps, käy kanssani sa! Sull' somia leikkiä opetan ma; Mont' kaunist' kukkaa on tarhassain! Mont' kultapukua maammollain!" Mun isäni, taattoni, kuuletko. Mit' metsolainen mull' lupaa jo? Ol' vaiti, ol' rauhassa, poikasen', Tuo lehvissä humisee tuulonen. "Sa kaunis poika, sa seuraa mua! Mun tyttärein haluuvat hoidella sua; Net öisin tuoll' aholla hyppelee, Sua tuutien unehen laulelee".
Kaunist' on elo tuntureilla, Herkkä henkiä metsässä on; Tule morsiameksein, Riemut tuntea runsaat saat." Impi aaltojen lausui siihen: "Gall, mua elosi viehättää, Raittiit tunturituulet. Suloiset salosiimekset. Mieluummin toki säveleitä, Sankar'lauluja kuuntelen ma Laulut Ossianin, ne Kasvot nostavi ruskohon. Usein tunturin nurm' on juonut Hirven hurmetta, nuoleni kun Sattunut oli siihen.
Al-Hafi minne jäikään? Eikö kukaan hakenut häntä? Lemmon rietas raha! Paraiksi tulet, Hafi. AL-HAFI. Egyptistä on verot luultavasti saapuneet. Kunp' oisi kyllin. SALADIN. Saitko tietoja? AL-HAFI. Minäkö? En. Täält' odotanhan niitä! SALADIN. Sa tuhat denaaria Sittah'lle saat maksaa. AL-HAFI. Maksaa, vaikka saada pitäis! Oli, kaunist' on se! Vähemmän kuin tyhjää. Saa Sittah? Miksi jälleen Sittah?
Ja se uni se oli niin suuri, kaunis Ja ihana kuin uni milloinkaan. Hän näki näät seisovan tikapuitten Päin taivoa sinistä, siintävää; Ne seisoivat maassa, mutta niiden Ylös pilvihin ylti toinen pää. Ja taivahan kirkasten enkelitten Tikapuilla hän uneksi kulkevan, Ja ylinnä seisovan itse Herran, Ikivaltiaan suuren, kirkkahan. Mä myös olen nähnyt kaunist' unta. Mä myös näin valtavat tikapuut.
Siit' ennen itseäni soimasin ma paljonkin; nyt olen päässyt siitä. Mua usein moitti eräs ystävätär: oot epäitsekäs, niin sanoi hän, se kaunist' on; mut olet siihen määrään, ett' ystävänkään tarpeet sydäntäs ei kyllin liikuta. Sen tyynnä kuulen ja kaiketi saan kärsiä tään moitteen.
KUNINGAS. Se kaunist' on ja kiitettävää, Hamlet, Ett' isällesi murhe-veron maksat. Mut, tiedä, kuoli isäsikin isä, Ja samoin tämänkin, ja jälkeenjääneen On lapsen velvollisuus jonkun aikaa Surua kantaa; mutta lakkaamatta Noin valittaa on miehuutonta huolta Ja jumalatont' uppiniskaisuutta.
SITTAH. Nauroinhan kohta kaunist' unelmaasi! Et kristityitä tunne sa, et heitä halua tuntea. Heill' ylpeytenä on olla kristityit', ei ihmisiä. Sit' ihmisyyttä ees, mi höysteeksi jäi tuohon taikauskoon luojastaan, sit' ei he näes rakasta muun vuoksi, kuin koska Kristus teki, sääti niin. Tuo hänen hyvyytensä yksin heitä viel' aateloi: ett' uskoll' omistaa he hänen hyveensä! Vaan mitkä hyveet?