United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaunist' on elo tuntureilla, Herkkä henkiä metsässä on; Tule morsiameksein, Riemut tuntea runsaat saat." Impi aaltojen lausui siihen: "Gall, mua elosi viehättää, Raittiit tunturituulet. Suloiset salosiimekset. Mieluummin toki säveleitä, Sankar'lauluja kuuntelen ma Laulut Ossianin, ne Kasvot nostavi ruskohon. Usein tunturin nurm' on juonut Hirven hurmetta, nuoleni kun Sattunut oli siihen.
Jos Hamlet joutunut on suunniltansa Ja, mieltä vailla, Laertesta loukkaa, Niin sit' ei Hamlet tee, sen kieltää Hamlet. Ken siis sen tekee? Hulluus. Jos niin on, Niin loukattua puolt' on Hamlet itse Ja hulluus Hamlet-raukan vihamies. Siis, aikeitteni pahuuden kun kiellän Näin kaikkein kuullen, tekin jalomielin Julistakaa sen verran minut vapaaks, Ett' ilmaan ammuin nuoleni ja veljeen Sill' osasin.
Varahin aamulla lähti hän, voikakku taskussaan ja jousipyssy kädessä, metsään hiihtämään. Menen metsästämään, ajatteli hän. Ehkä kohtaan suden; sen paikalla ammun. Onhan nuoleni kärjessä neula. Vähän aikaa vaan viivyn tällä matkalla. Kyllä sitten ehdin läksynikin lukea.
Näin nuoleni, Noin vinhaan tuuleen liian kevyinä, Takaisin olis kaareen kääntyneet Ja jääneet määrän päähän sattumatta. LAERTES. Ja näin ma kalliin isän kadotin, Ja epätoivoon syösty mult' on sisar, Jok' avuissa, jos mennyttä saa kiittää, Ol' aikakautens' etevin ja kilpaan Voi muita vaatia. Mut kosto tulee.
Minä pelästyin niin julmasti, että pudotin sekä nuoleni että jouseni maahan. Hyvä se olikin, sillä jos nyt olisin ampunut jonkun niistä, niin viimeinen hetkeni olisi myös tullut. Kun ne huomasivat, että olin aseeton, niin ne ikäänkuin leppyivät, eivätkä pitäneet enää niin pahaa parakkaa. Ne löivät vain viisaat päänsä yhteen ja näyttivät neuvottelevan. "Vihdoin neuvottelu loppui.
KULLERVO. Muilta en ota tekoja, Toisten toimiteltavia. Omat mulla on tekoni, Täältä ne sikisi, syntyi Syvältä sisimmästäni. Nyt ne pyrkivät paloksi, Miehen päästä miekan päähän. Emo, tuo sotisopani! Miekan vyölleni varustan. Sen olen takonut itse Sepon suurimman pajassa. Tuolla keihäs, jousi, viini, Nuoleni vihaiset, vinhat. Ne sepon pajasta ryöstin. Edellistä lausuen pukeutuu varuksiinsa.
Norman, sinä onneton poikani, miksi sinä toit sen riivatun haarniskan?" "Jos lienee nuoleni väärin sattunut, en tiedä muuta neuvoa kuin että ammun oman henkeni samaa tietä", vastasi Norman Vasaramies. "Seiso vaan lujana, kyllä saat nähdä kuinka minä sen lumouksen rikon". "Niin, seiso vaan lujana", sanoi Torkil.
Juuri kun aimon Agastrofon ylt' asun välkkyvän kiskoi urhea Tydeun poika ja harteilt' otti jo kilven, koppoi valtaisen kypäränkin, niin veti joustaan väijyjä, nuolen laski ja ampunut ei sitä turhaan, vaan läpi tuimana tunkeutui jalan oikean rintaan nuoli ja tanterehen jalan alle, ja riens ilonauruin ampuja kätköstään, sanan virkkoi kerskuvin riemuin: "Nuoleni sattui eik' ohi kiitänyt.
Teukros kuulupa noin nyt virkkoi, vastasi hälle: "Korkea Atreun poika, äl' yllytä, sill' olen kyllä innokas ilmankin. Minä en, kunis voimani riittää, vaanimahan väsy, vaan yhä jousell' urhoja surmaan, siitä kun ahdistaa päin Troiaa heit' alotimme. Lasketin kahdeksan otapitkää nuolta jo heihin, urhojen ryntäisiin kaikk' upposivat asenopsain, tuotapa raivoa koiraa ei toki nuoleni nouda!"
Ne astuivat aivan puuni alitse, mutta minä en rohjennut heti ensimäistä ampua, vaan päästin pari kolme ohitse kulkemaan. "Vihdoin annoin kuitenkin nuoleni lentää, ja se osuikin elukkaan, mutta sen nahka oli niin paksu, ettei se ollut siitä millänsäkään. Ammuin toista ja vielä kolmattakin, mutta yhtä huonolla menestyksellä.