United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Nuotti:* »Ukko Noa». Lapset heiluttavat käsiään matkien kellon heilurin liikettä: tornikellon hitaasti, seinäkellon nopeammin, taskukellon hyvin nopeasti. Laulu samoin. Kelloja oon, kelloja oon monta tehnyt mä, Hiljaa käyvät, hiljaa käyvät, vinhaan välistä. Aika meiltä vilkkaa, Kun tuo kello kilkkaa, Tik ja tak ja tik ja tak ja tik ja tak ja tik.
Vaan kun vainoajiin oli keihäänkantama vaivoin, niin jopa tunsi hän nuo sekä juoksuun karkasi vinhaan 358 pois paetakseen; toiset taas ajon ankaran alkoi.
Käymäst' iliolaisia päin minut kyllä nyt estit, vaan sinut itsesi, sen sanon, surma ja turmio musta lyö tänä päivänä, saat tuta peistäni kohta ja tuotat maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, ja vinhaan pois pakojuoksuun käänsihe Sokos, vaan hänen kääntyissään heti selkään peitsen Odysseus hartiakuoppaan iski, ja rinnast' ulkoni kärki.
Sillä Makhaonin muotoiselt', Asklepion poian, näytti hän, minkä mä näin selän puolt' en kasvoja nähnyt, näät sivu karkasivat hevot vinhaan kiitäen tietään." Virkki, ja Patroklos asekumppanin käskyä kuuli, juosten rintaa riensi Akhaijein valkamaleirin.
Mut aukeaa meren rantaa, Hiekkaa aaltojen kostuttamaa, Astuvi mies, sydän rinnassansa, Mi hurjempi on kuin aallot ja myrskyt. Missä hän astuu, Ruskuvat raakut, ja pii lyö tulta; Hän ylleen tarkemmin kietoo vaippaa, Ja vinhaan astuu viuheessa yön, Seuraten johtoa valon pienen, Mi viettäen, viehtäen tuikkii Kalapaikan laidasta kaukaa.
Mutta kun ehtivät taas he nyt urkkijan tappamapaikkaan, orhit Odysseus, suosima Zeun, pysäytti jo raisut, hyppäsi ratsultaan Diomedes, toi toverilleen 528 hurmeiset tamineet sekä heittihe taas hevon selkään. Isku ne vauhtiin sai, ja ne laivain luo tasalaitain vinhaan kiitivät, sinnepä näät oli miel' ajajainkin.
Monellaisia seisahduksia oli siitä aiheutunut kulkulaitoksissa, vieläpä juuri jouluaaton edellisenä päivänä. Kaikkialla puuhailtiin maanteiden avaamisessa liikenteelle. Lumiaura eteni vitkalleen ajajien hurjasti hoilatessa ja ruoskansiiman vinhaan vinkuessa. Olipa paikka paikoin tieltä raivattava yksinäinen petäjäkin, jonka rajuilma oli kumoon kaatanut.
Hän aikoi nyt Vasikkasaaren taitse oikaista suoraan kohti Kuninkaansaarta, ja souti vinhaan, mutta lähestyessään sen ja Santahaminan välistä salmea hän kuuli selkänsä takaa, että ankara pauke käy juuri siinä salmessa. Hän hellitti soutamasta ja kääntyi katsomaan.
Virkki; mut vinhana kiidättäin tuli Tydeun poika, viuhui orhien yll' yhä ruoska, ja maast' ylähälle ponnahtain hevot kirmasivat, yli tanteren kiitäin. Päin ajomiest' yhä löi raetuiskuna rapsava hiekka, vierivät joutuisaan tinan-, kullanvälkkyvät vaunut jäljess' orhien kiitävien; ei pyörien kiskot jättää hienoiseen kedon hiekkaan jälkeä taakseen kelvoin kerjenneet; niin vinhaan vei hevot raisut.
"Niin", vuorelainen sanoi, "ennen pakkasta kuin lunta. Minkä tähden? ... sentähden, että löytyy lumivyöryjä, jotka väliin voivat haudata kokonaisia matkueita." "Ette, piru vie, ole aivan rauhoittavainen, ystäväni! Kauanko tästä kulkee sinne ylös?" "Yhdeksän tuntia, vinhaan astuen. Se on korkein asunto Alpeilla. Juuri likellä taivasta.