United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi Eeva! jos hän, jonka maalliset jäännökset vielä lepäävät allamme, jonka henki näkymättömänä ehkä nyt meitä ympäröi, jos hän, joka oli meitä kaikkia parempi ja puhtaampi, voisi saattaa äänensä meille kuuluviin, varmaankin hän rukoilisi minun kanssani: «Oi Eeva! elä, elä niille, jotka rakastavat sinua!
Ole missä tahansa, millä aikakaudella tahansa, kaikkialla on ijäisyys, rajattomuus päällämme, ympärillämme, sisällämme: ".....hiljaa lepäävät ylhäällä tähdet ja allamme ovat haudat." Näiden kahden suuren vaikenevan ryhmän välillä vilisee hurjana pyörteenä elämä: kaikki kehruukoneemme surisevat, kauppaliikkeet, viljatullien vastustajat ja Carltonklubit puuhaavat ja meluavat.
Jo oikealta kuulin vetten kuohun allamme ukkosena jymisevän; kumarsin päätä sinne katsoaksein. Pelästyin kuilua nyt kaksin verroin, tulia näin ja valitusta kuulin, vavisten ojentausin taas ma taapäin. Näin sitten mit' en ollut ennen nähnyt kuink' alas kaartein kuljettiin ja eri tahoilta kuinka näkyi suuret kauhut.
Aika on vakava, monet toiveemme ovat tuhaksi palaneet, allamme hehkuu maanalainen tuli, joka millä hetkellä tahansa voi puhjeta ja kaataa maahan vuosisatain rakennuksen.
Sitte kuin kauvan aikaa olimme tätä verratonta aukkoa ihmetellen katselleet, kääntyi meidän huomiomme myös etäisempiinkin esineisin. Näytti siltä, kuin koko maailman ihanuudet olisivat nyt jalkaimme alle levitetyt. Me näimme suuren osan merta, koko Kalaprian niemimaan, Malta-saaren ja melkein allamme myhäili kolmikulmainen Sicilia vuorineen, laaksoineen, virtoineen, kaupunkeineen ja kylineen.
Kun tulimme yöllä johonkin maja-paikkaan ja olimme tuskin ummistaneet silmämme, niin tahtoi kuningas jo taas liikkeelle ja yhtä unisina kuin olimme panneet levolle saimme istua taas satulaan. "Ees-päin!" huusi kuningas ja niin me eteenpäin ratsastimmekin niin, että hevoiset olivat kaatumaisillaan allamme.
Yks vain on määränä: taivaltaa kuin miesi kunnian, hyvän, oikean puolesta uskaltaa vaik' selkäsaunahan. Siis terve, veljeni Don Quixote, nyt käsi kätehen. Hei riemukulkuhun, tappiot ja voitot jakaen. Minä kynälläin! Sinä miekallas! Hepo allamme molempain: Sinä lasketat Rocinantellas, minä runoratsullain. Bakkus, istu pöytähämme, viivy hetki vierellämme. Oishan meillä kutsumus ottaa oiva heilaus.
Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehmeä, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille. Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun väkes ja voimas käyvän jo huikeasti yli Juhon, mutta sitä en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa pyörähtelisimme? Koetetaan!
Mä muistan sen lempeän laakson, Ainiaan muistan sen, Miss' istuin ma neitoni kanssa, Hellästi syleillen; Ja kiirehti kesänen päivä, Sunnuntaipäivä tyyni. Me varjossa valkean tuomen Istuimme ruohistoss', Ja allamme kimmelsi järvi Paisteessa auringon. Ja loiskelit Ahtolan immet Kultasell' santarannall'.
Koska muilla on ehtoo, on meillä ruusuinen aamu, käki kukkuu ja peipposet visertää, allamme on autuuden niittu ja päällämme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit soittaa musiikia. Niin juuri, niin juuri. Mutta yksi vikkelä keino.