United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun olen ansainnut niin paljon tänä vuonna, niin olen ajatellut vielä pitkittää jonkun aikaa! sitten ensi kesänä muutamme!" "Sinä tahdot taas Hispanjaan!" lausui vaimo. "Kesäpäivä! kaunis ilma!" "Kaunis ilma! sitä sinä tulet aina kotiin sanomaan, Rejer!" "Niin, mitäs muuta, onko sinulla ehkä jotakin sanottavaa kaunista ilmaa vastaan?"
Se oli kaunis kesäpäivä eilen oli jylistänyt ja salahmoinnut, jotta taidettiin uskoa ettei yhtään puuta metsässä ollut jäänynnä pystyyn. Jaa, niin se on täällä ylhäällä, niin ulkona metsässä, niin sisällä huoneessa usein on ryty ja melske, niinkuin särkyisi kaikki ja päivänä sen perään on kuin ei olisi mitään tapahtunut.
Koht' ompi kesäpäivä loppununna Ja töistään ihmiset jo palannunna.
Tämä pohjois-matkaajan, lappalaisen ja kainulaisen tunnussana kesäkäräjillä. Aurinko ei laskeudu konsaan, päivä, pitkän pitkä, lakkaamaton kesäpäivä, jok' ei lopu koskaan, miksikäs nyt maattaisiin? Sentahdenpä ei maatakaan. Yö kyll' aikanansa tulee, tulee tuo loputon talviyö, jolloin Finmarkenilainen saa makailla kylläksensä.
Mutta kun he eräänä päivänä istuivat laivan kannella matkalla Stettinistä Malmöhön, oli säteilevän kaunis kesäpäivä, taivas tummansininen ja aallot, joiden yllä merilinnut kirkuen kiertelivät, vaahtoiset ja vihertävät, tarttui Bengt Esterin käteen ja, vetäen hänet lähemmäksi itseään, lausui: "Eikö totta, armas, meidän välillämme ei saa olla salaisuuksia, ei mitään epäselvää, mitään, josta arastelisimme puhua toisillemme?"
Kaunis oli kesäpäivä silloin; kaikissa noroissa juoksi vesi ja purot kiiruhtivat edespäin surinalla, niinkuin tieten, elettävänä heillä olevan ainoasti yhden päivän ja päivänä jälkeen olevansa kuin eivät olleetkaan olisi. Linnut laulavat, ja neito, purolla sotkuva, täytyy myös laulaa; miksi ei hän laulaisi? on niin nuori vielä ja murheeton!
Ja kattilat kiehua porisivat liedellä ja ilma oli niin täynnä iloista puheen sorinaa, kiitoksia, siunauksia, naurua ja huudahduksia, kuin kaunis kesäpäivä on täynnä kukkien tuoksua ja hyönteisten surinaa.
Siellä oltiin illallisillekin, mutta vaan vähäinen seura, joka eli toisillensa ja jolla ei ollut erilaatuista iloa. Muuan vuosi sitten oli eräs kaunis kesäpäivä. Heinäkuun aurinko kimelteli kirkkaana ja lämpöisenä tunturilaaksoissa, metsissä tuoksuivat monenlaiset kukat, jotka miljoonittain levittivät vaippaansa puitten alla.
Nuori mies katseli otsa synkkänä, laveata aroa. "Hiljaisella kankahalla kesäpäivä paistaa", lausui hän ivallisella innostuksella. "Minä en ymmärrä, kuinka voi kirjoittaa runoja arosta. Johan tuo nimikin saattaa, tullessansa huulieni yli, kaiken runollisuuteni jäätymään. Miellyttääkö teitä todellakin tämä hirveä erämaa, herra professori?
Ja se, jonka päähän se täysin sopi, oli tunnustettava oikeaksi ja kadonneeksi prinsessaksi, ja Frankinmaan prinssi Sigismund saisi hänet vaimokseen. Tietysti kaikki tytöt heti riensivät kuninkaan kartanoon; ja ne, jotka olivat vaille tai yli kahdeksantoista vuotta, eivät olleet sitä muistavinansa. Oli kaunis kesäpäivä ja vähintäin tuhat tyttöä seisoi pitkissä jonoissa onneaan koettelemassa.
Päivän Sana