United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kyllä minäkin kaipasin, vaikken ennättänyt vielä mitään sanoa», ilmoitti pormestari Lagander. Apteekkari Leistén vaan myhäili; hän piti itsensä liian vanhana tämmöiseen. »Tietäisitte, kuinka usein teitä todenperästä kaipaamme», jatkoi Lagander. »Ja kuinka syytämme Karellia siitä, että seuraelämä on muuttunut ikäväksi ja kuivaksi.» »John parka! Millä tavalla sen hänen syykseen saatte?»
»Joko sitten lähdemme?» kysyi Lagander. »Ei, juomme kahvia ensin.» Hän meni sitä toimittamaan. Nymark otti käteensä Ibsenin Rosmersholmin, joka sattui olemaan pöydällä. »Mitä arvelet tästä?» kysyi hän Karellilta. »Ihmeellinen kirja. Taiteen, tieteen ja uskonnon sopusointuinen yhdistys.» »Vahinko vaan, ettei sitä juuri kukaan ymmärrä», hymyili Nymark.
»Balzac on kuollut, ja tietääkseni miehet eivät hyväksyneet hänen oppiaan siinä kohden. Seitsentoistavuotias on pitänyt valtaistuimen yhä edelleenkin.» »Syystä että kolmenkymmen-ikäinen sen hylkää.» »Mepä olemme nyt keksineet keinon, millä saamme teidät väkisenkin seuraamme takaisin», sanoi Lagander. »Olen utelias kuulemaan.» »Valitsemme teidät Suomalaisen Seuran johtokuntaan.» »Kiitän paljon.
Hän katsoi tutkistellen Almaa silmiin ja ymmärsi, että he molemmat tarkoittivat samaa, nimittäin sitä, mitä olivat puhelleet rakkaudesta miehen ja naisen välillä. »Ehkä jo myönnätte minun olleen hiukan oikeassa?» »En vielä.» »Roomaa ei päivässä rakennettu, eikä vanhoja, juurtuneita tapoja kesken hävitetä», hymyili Nymark. »Aa», huudahti Lagander, »minä jo tiedän, mistä puhutte».
Eikä hän tahtonut joka kerran voida pitää ajatuksiaan koossa toisten keskustelua seuratakseen. Valtiopäivämies-vaalista John ja Lagander puhuivat. Useimmissa kaupungeissa olivat ruotsimieliset päässeet voitolle, vaikka olikin rajoitettu äänivalta. Lagander pauhasi ruotsimielisiä vastaan ja pani heidät pataluhaksi. Mutta John häntä hillitsi. »Meissä on syy», hän sanoi, »meissä kansallismielisissä.
»Eikö teistä ole iloa kenellekään?» kysyi Nymark hiljaa, kumartuen sivulle Almaan päin, joka nojautui hänen käsivarteensa. »Sanokaa ennemmin, ettei teillä ole iloa kenestäkään. Te kun ette kenestäkään välitä.» Alma naurahti ja otti käsityönsä. He jäivät kahden verannalle, sillä John ja Lagander menivät alas lehtimajaan.
Herra Nymark ja herra Lagander, miellyttääkö teitä volantin heitto?» »Teidän seurassanne miellyttää mikä hyvänsä», lausui Nymark. »Elkää puhuko kohteliaisuuksia, sanokaa oikein totta.» »Minä vakuutan.» »Mutta John ei varmaankaan tule mukaan.» Hän hieman arasteli sitä kysyessään. »Elkää minusta välittäkö», sanoi John, »luen mielelläni sanomalehtiä sillä aikaa».
Herra Nymark ja pormestari Lagander olivat lähteneet purjehtimaan, mutta kun ilma tyyntyi, he poikkesivat tänne, vaikka kyllä tiesivät, että Karellin perhe jo oli muuton puuhissa. Alma oli heikko ja väsynyt, alakuloinen sitä paitse, sillä John oli yhä tavattoman totinen eikä oleskellut paljon ollenkaan heidän puolellaan.
»Karell, puolusta meitä», lausui Lagander, »sano rouvallesi, että hänen tosiaankin täytyy muuttaa mieltä siinä suhteessa». »Eläköön vapaus», sanoi Karell. »Hyvä!» huudahti Nymark, »tuosta sanasta minä otan kiinni. Sinun puoleltasi ei siis tule mitään estettä, jos vaan rouvasi suostuu?» »Tietysti ei.» »Etkä myöskään pahene, jos teen, minkä voin, saadakseni häntä taipumaan?»
»Hauskaa kuulla. Entä meidän pormestari, hukkuiko hän sinne pilviin?» »Ei, herra varjele, hän on tuolla verannalla. Lagander, riihesi nurkka palaa.» »Joko? Joko?» kuului Laganderin ääni ulkoa. Ja ovessa tullessaan hän pyyhki otsaansa. »Kyllä on lämmin.» »Tulkaa jäähdyttämään itseänne kuumalla kahvilla.» Lagander nauroi ja noudatti kehoitusta. »Ensinkö kuumalla kahvilla, sitten volantin heitolla?»