United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nymark ei häntä ylenkatsoisi eikä tuomitsisi, vaan osoittaisi hänelle ystävyyttä ja myötätuntoisuutta. Hänen tähtensä oli hän saanut tätä kärsiä ja senvuoksi hän auttaisi häntä, tukeisi eikä hylkäisi, vaikka hylkäisivät kaikki muut. Kun Nymark tuli, meni Alma kädet suorana häntä vastaan ja puhkesi uuteen itkuun. »Mikä teidän on? Rouva Karell, mitä on tapahtunut?
»Karell, puolusta meitä», lausui Lagander, »sano rouvallesi, että hänen tosiaankin täytyy muuttaa mieltä siinä suhteessa». »Eläköön vapaus», sanoi Karell. »Hyvä!» huudahti Nymark, »tuosta sanasta minä otan kiinni. Sinun puoleltasi ei siis tule mitään estettä, jos vaan rouvasi suostuu?» »Tietysti ei.» »Etkä myöskään pahene, jos teen, minkä voin, saadakseni häntä taipumaan?»
Eikö voisi asettaa niin, ettei häntä häirittäisi aamusilla, koska hän silloin saa paremmin unta?» »Kyllä; minä muutan omaan huoneeseni, sillä minun kumminkin täytyy nousta varhemmin ylös.» John ja lääkäri näin keskustelivat, kun Alma tointui omalla vuoteellaan. »Nyt, rouva Karell», sanoi lääkäri, huomattuaan että Alma aukaisi silmiään, »nyt ette saa moneen päivään nousta vuoteeltanne ollenkaan.
Alma hieman punastui. Miehensä kuullen hän ei millään ehdolla olisi tahtonut sitä keskustelua uudistaa. Nymark sen huomasi ja tuli hänelle avuksi. »Niin, siitä tietysti, ettei rouva Karell tahdo ottaa osaa seuraelämään kotinsa ulkopuolella.» Heidän silmänsä kohtasivat taaskin toisiaan, ja katseet vahvistivat pienen salaisen liiton.
»Ei suinkaan. Tee aivan kuin tahdot.» »Näettekö, rouva Karell! John antaa teille vapaan vallan. Siis tulette?» »Sielläpä viivytään kenties pari viikkoa?» Alma loi silmänsä ylös, ja katsoi arastellen mieheensä. »Sen kauvemmin iloa kestää», sanoi John. »Aivan niin, sen kauvemmin iloa kestää. Ja nyt menen minä tieheni, etten häiritse. Huomen iltana kello seitsemän lähdetään rannasta, rouva Karell.»
»Hän on vaan seitsentoista-vuotias, rouva Karell. Lasten kanssa saanee toki hiukan leikkiä laskea.» »Vähääkään huolimatta siitä, mitä se heihin vaikuttaa?» »Armoa, rouva Karell. Elkää saarnatko moraalia; se kumminkin menee vallan turhaan, sillä minä olen siihen haluton oppilas.» »Ettekö epäile ollenkaan sitä tunnustaa?» »Kun tiedän, että annatte sen anteeksi, monien hyvien puolieni tähden.
»En minä, mutta John ja kaikki ihmiset.» »Turhaa luuloa, rouva Karell. Ja vaikkapa pitäisivätkin, tarvitseeko teidän siitä välittää. Eihän semmoinen ole muuta kuin ahdasmielisyyttä.» Almalle kuitenkin vedet väkisin tunkivat silmiin. Hiukan hämillään painoi hän nenäliinaa kasvoilleen. »Kuinka lapsellinen minä olen.» »Tosiaankin!
Rouva Karell huonona sairaana.» Kortti pantiin samaan kuoreen takaisin ja annettiin pojalle. Mutta Alma hyräili vieläkin: »Kuolleet luut, kuolleet luut, Jumalan armo on palanut pois.» Lääkäri toimitti hänelle jäitä pään päälle ja määräsi rohtoja.
»Katositte niin äkkiä eilen illalla», hän kirjoitti. »Rouva Leistén sanoi Teidän lähteneen yksin pois ja antoi muutamia viittauksia, jotka saivat minut aavistamaan, että oli joku erinomainen syy Teidän pikaiseen poistumiseenne. Haluaisin hartaasti teitä tavata... Tulkaa, rouva Karell, luistelemaan edeltä puolenpäivän tänään. Ilma on ihana ja raikas, jää välkkyy kuin peili.
»Viekoittelen rouvaasi mukaan huvimatkalle.» »Höyrylaivalla Imatralle?» »Sinä siis jo tiedät?» Nymark katsoi Almaan. »Ei Alma ole mitään puhunut. Kuulin vaan, että semmoinen oli tekeillä.» »Sinne tulee iloinen seura. Ja sotaväen musiikki otetaan matkaan. Rouva Karell palaisi varmaan hyvin virkistyneenä.» »Mitä sanot, Alma?» »Niin ... ehkä tosiaan ... Helminkin tähden... Mutta se riippuu sinusta.»