Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Sitten hän kääntyi Almaan. »Mutta kuinka on teidän laitanne, rouva Karell?» He katsoivat toisiinsa, John ja hän. »Teistä ei ole sairaan hoitajaksi tänä yönä», hän sanoi Alman valtasuonta koetellessaan. Almalla oli vaan yksi toivo, että he menisivät pois. Sen he pian tekivätkin, ja helpommin hengitti hän taas, jäätyään kahden Arvin kanssa.
»Taivas varjelkoon», hymyili Karell. »Annan sinulle täyden vallan.» »Kuuletteko, rouva Karell?» »Kyllä.» Alma kumartui talrikkinsa ylitse. Eihän John siitä välitä, ajatteli hän. Tuskin hän olisi millänsäkään, jos vaikka rakastuisin johonkuhun toiseen. Nymark ihaili hänen hieneitä niskahiuksiaan, jotka kähertyivät alas valkoiselle hiviölle. »Mitä luulette, rouva Karell? Onnistunkohan minä?»
»Minä hänet ryöstän Karellilta.» »Nono.» »Sen, perhana olle, teen. Ja Karell sen ansaitsee. Hän on jähmettynyt varmassa rauhassaan. Ei osaa edes nauttia omaisuudestaan.» »Mistä sen tiedät.» »Ooh, näkeehän sen. Yhtä välinpitämätön ja kyllästynyt kuin muutkin aviomiehet.» »Mutta mitä sanoo rouva Karell itse? Jokohan todella pääsisit hänen suosioonsa?»
»Saanko tulla teitä noutamaan illalla, kosk'ei John lähde mukaan?» »Tahdotteko tehdä niin hyvin?» »Suurimmalla ilolla. Siis, näkemään asti, rouva Karell.» »Näkemään asti!» He kättelivät toisiaan ja ovi sulkeutui Nymarkin jälkeen. »Hän on ystävällinen ja hauska», ajatteli Alma yksin jäätyään, »ei kumma, että hänen seurassaan viihtyy».
Ei unhottanut itseään milloinkaan pois hänen tähtensä muusta seurasta, jos hänellä vaan muuten oli halu tai aikomus mennä; ja sen oli kuitenkin Nymark tehnyt. »Viipykää vielä!» sanoi hän, kun Nymark tahtoi ottaa jäähyväisiä. »Ei, rouva Karell, kyllä minun jo täytyy mennä. Mutta me tapaamme toisiamme pian.» »Hyvin, hyvin pian!» sanoi Alma, laskien kätensä Nymarkin käteen.
Nähdä vähän muutakin, eikä ainoastaan sitä, jonka äsken toit esille.» »Kuinka, herran nimessä? Ethän toki aikonekaan tehdä hänestä siveellisyyden apostolia?» »Sinne se hiukan kallistuu.» »Siunaa ja varjele! Eikö nyt enää Zolakaan ole rauhoitettu. Jo minä joudun epätoivoon. Rouva Karell, lähdetään heittämään volantia!» »Samaa ajattelin juuri sanoa. Herra Lagander!» »Olen valmis.» »Entä John?»
»Kansa ei vielä ole herännyt oikeuksiaan valvomaan.» »Se herää minkä ennättää. Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä.» »Niin, aikansa vaatii itsekukin asia. Tuosta, rouva Karell, juohtuu mieleeni keskustelumme viime kerralta.» »Ajatelkaa, että minäkin olen sitä muistellut usein ja erittäinkin juuri näinä päivinä», hymyili Alma. »Oikeinko todella?»
»Alvan niin.» »Rouva Karell», alkoi Nymark, »koska tässä puhuttiin kirjallisuudesta, tahtoisin vielä tietää, mitä te pidätte Zolasta?» »En mitään, sillä minä en tunne häntä.» »Kuinka? Ettekö tunne? Onko se käsitettävä niin, ett'ette tahdo häntä tuntea?» »Siihen vastaan vasta sitten, kun näen, minkälainen hän on.» »Sallitteko minun tuoda teille muutamia hänen teoksistaan?» »Mielelläni.
John hymyili. »Mutta mitä sanoo John?» kysyi Lagander. »Entä kun hän ei annakaan rouvansa lukea Zolata.» »Ruvetkoon vaan estelemään, silloin olen varma, että rouva Karell lukee jokainoan kirjan, jonka tuon. Kielletty hedelmä on aina viettelevintä.» »Minäpä en estelekään», hymyili John. »Siinä teet viisaasti omalta kannaltasi.» »Ei, minä päinvastoin kunnioitan Zolata. Häntä täytyy vaan osata lukea.
Päivän Sana
Muut Etsivät