United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun tämä helinä kuului ylös kaupunkiin, niin vimmastui kaupunki ja noitui noita kirottuja venheitä. Se olisi suonut niiden sinne uppoavan, sillä niin kauan kuin jäitä kuljettiin, niin kauan ne tietysti eivät lähteneet. Mutta eivätpä ne sinne uponneet, sillä lujaa oli jää, hyvästi kesti vielä kengän anturan ponnistella ja hangata venheen rautaisen pohjan.
Varhain kiiruhti vieras osotetulle paikalle Pukkisenmäelle. Koko tunnin katseli hän väsymättömästi jäitä, joita jo kyllä odotusaikana oli tottunut näkemään. Häntä nukutti, sillä tavallista varemmin oli noussut ollaksensa aikanansa paikalla. Mitä enemmän aika kului, sitä useimmin katsoi hän levottomana kelloansa, mutta jäykkänä ja liikkumattomana makasi jää vaikka jo oli sydänpäivä.
Silloin soimaan alkaa kumma kannel, luonnon laajan suuri lauluharppu, soittavi myrskyä maailmaan, soittavi untelot toimintaan; luoden vinhoja tuulispäitä velloo vyöryjä laineiden, reutoo, murskavi merten jäitä, laulaa laulua keväimen.
Autuaasti hymyellen Kuuli sairas näitä, Mutta isän sydämmellen Laski talven jäitä. Pieni Elsa ennusteli Oikein.
Tuo'os tuskien tähkäpäitä, rikosten viljoja, rinnan jäitä kohta juodahan Häijyn häitä Tuonelan kosken alla. Kohta jo täysi on Tuonelan paasi karpio, kahmalo vielä! Silloin se paatero paukahtaa, tuskien vaahtohon vaipuvi maa, kuolema kutsua kansat saa Tuonelan immen häihin. Jyrise Tuonelan tumma paasi, järise vaivojen vaara!
Mutta sen muistan, että hän käski Kurjen ukon olla varoillansa vuoden pisimpänä yönä, ja senkin tiedän, että Pohjan-piltti pitää lupauksensa". "Onko tässä kansassa ketään, joka on nähnyt Vitjakka Poutun tänä yönä vievän morsiamensa pohjaseen", lisäsi kääntyen kirkkoväen puheille. Mies kansan keskeltä vastasi: "minä tulin ilta-yön puolella ajaen Kyrösselän jäitä myöden.
Kun tuolla sydänmaan järvissä vielä kesäkuun puolivälissäkin kuuluivat jäitä ajaneen. Niinhän ne kertovat. EM
Koska linnut rannan hiekkaa Suutelee ja tervehtää, Koska koski riehuu, pauhaa Silloin sulaa järven jää. Silloin laine loiskii rantaa, Tuuli jäitä järkyttää, Virran vesi sillat sortaa, Koneet kaataa, hävittää. Vaan kun vesi vallatonna, Työnsä täyttäin, mellastaa, Taisto taukoo, kahleetonna Kulkee laine laidoissaan.
Rouva Karell huonona sairaana.» Kortti pantiin samaan kuoreen takaisin ja annettiin pojalle. Mutta Alma hyräili vieläkin: »Kuolleet luut, kuolleet luut, Jumalan armo on palanut pois.» Lääkäri toimitti hänelle jäitä pään päälle ja määräsi rohtoja.
Silloin soimaan alkaa kumma kannel, Luonnon laajan suuri lauluharppu, Soittavi myrskyä maailmaan, Soittavi untelot toimintaan; Luoden vinhoja tuulispäitä Velloo vyöryjä laineiden, Reutoo, murskavi merten jäitä, Laulaa laulua keväimen.