United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän on edistynyt ja päässyt muutamien tuhansien tuloille, niin hän rakentaa itselleen huvilan lähelle kaupunkia, niinkuin varalääninsihteerikin. Hänellä on purjevene myöskin. Mutta naimisiin ei hän sittenkään mene. Ja sen hän tekee kostoksi Almalle. Laiva huusi tuloansa Konnuksen kanavalle ja Antti nousi kannelle.
ALLE: Täti Almalle sinä et ole pitkään aikaan kirjoittanut. KERTTU: Minä kirjoitan nyt hänellekin. Sanonko minä hänellekin terveisiä? ALLI: Sano, ja sano että kesä on kohta käsissä. Hän niin ikävöi minua. Eilen kuulin minä jo ensimmäisen kiurun. Muistatko sinä nyt sanoa sen? KERTTU: Kyllä minä muistan kaikki. ALLI: Kuule, Kerttu, mihinkä sinä menit eilen konsertin jälkeen?
»Kuinka hyvänsä,» puhui hän yksikseen, »mutta ei pääse Nymark syyttämään minua luulevaisuudesta. Sillä se olisi häpeäksi sekä Almalle että minulle.» Muutamia päiviä oli Alma nyreällä mielellä. Hän ei puhunut mitään eikä vetänyt huuliaan pienimpäänkään hymyyn, kun John koetti laskea leikkiä.
»En minä, mutta John ja kaikki ihmiset.» »Turhaa luuloa, rouva Karell. Ja vaikkapa pitäisivätkin, tarvitseeko teidän siitä välittää. Eihän semmoinen ole muuta kuin ahdasmielisyyttä.» Almalle kuitenkin vedet väkisin tunkivat silmiin. Hiukan hämillään painoi hän nenäliinaa kasvoilleen. »Kuinka lapsellinen minä olen.» »Tosiaankin!
Laivarannassa lähtiessään ensi kerran Helsinkiin sai hän Almalta ruusun rintaansa, ja Helsingissä oli Alma hänen ajatuksiensa perustus ja pohja. Se säilytti häntä pääkaupungin viettelyksistä, joiden avatusta sylistä hän pudistuksella vetihe pois. Sen pitää olla puhdas nuorukainen, jonka hän Almalle tarjoo... Mutta mahtaa se kaupunki käydä ihmeisiinsä, kun kuulee hänen kihlauksensa.
»Aika koketti, tuo pikkuinen neiti», kuiskasi Nymark hiljaa Almalle. »Mikä hänen nimensä on?» »Wahlberg, luulemma. Kaikkien lyseolaisten yhteinen lemmikki.» »Kaikkien yhteinen?» »Sillä ijällä enimmiten rakastutaan yhteen ja samaan. Myöhemmällä vasta valitsee kukin omansa. »Onko tuo paroni joku lyseolainen?» »Luultavasti.» »Mutta ei neiti Wahlberg minusta niinkään hullusti näyttele.»
Siinä määrättiin, että koko hänen talonsa, kiluineen kaluineen, niinkuin se seisoo, lankeaa hänen kuoltuaan Lenkisen leskelle ja hänen tyttärelleen Almalle, kuitenkin sillä ehdolla, että Tiina saa siinä suojaa kuolinpäiväänsä asti. Valmiit rahat ja kaikki saamiset määrättiin Helmille, mutta niiden koroista oli Tiinalle maksettava vuotuinen runsas eläke.
Almalle muistui koti mieleen ja pieni epäilys tahtoi häntä pidättää. Mutta täällä tuntui niin kevyeltä ja vapaalta, ei hän voinut ajatella vielä palaamista. »Jäädään», hän sanoi, »ollaan iltaan saakka!» Nälkä heillä oli ja Almaa väsytti, kun he Vihtakantaan pääsivät. Nymark puhutteli talonväkeä. Heille annettiin erityinen kamari, johon ovi vei suoraan porstuasta.
Veljeni tässä oli siihen aikaan kovasti ihastunut Sylviin. AKSEL. Sen kyllä uskon. VIKTOR. Oh mitäs niistä. Mehän olimme silloin lapsia vielä. AKSEL. No niin . Hyvät naiset ja herrat, kahvipöytä odottaa. Tarjoo käsivartesi Almalle, Aksel. AKSEL. Saanko luvan, neiti? Viktor, oletko sinä nyt vihainen? Sietäisipä melkein olla. SYLVI. Mutta et henno kumminkaan, vai mitä? VIKTOR. En en minä henno!
Vaan kun tuota oli kestänyt jonkun aikaa, alkoi tämä tenhotar minua vähitellen miellyttää. Vihdoin kävivät tunteeni niin polttaviksi että ne ajoivat minut kaikkialle missä luulin saavani Alman nähdä. "Mutta vaikka sydämeni oli näin kahlehtinut outo, minulle ennestään tuntematon tunne, pidin sen itselläni niin tarkoin, etten edes Almalle sitä ilmaissut saadakseni tietää hänen tunteittensa laatua.