United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päällekarkaaja ynnä hätyytetty vierivät yhdessä nurin niskoin maahan, mutta seuraavassa tuokiossa seisoi vanha mies pystyssä, toisessa kädessä pitäen ryöstetyn pistoolin, toisella rutistaen kaatuneen vastustajansa kurkkua. "Nuori mies!" sanoi Mr Thompson, ohuita huuliaan yhteen likistäen, "tahtoisinpa tietää nimenne". "Thompson!"
Minä kohosin hiljaa ja katsoin laipiossa olevan raon kautta. Paksu mies istui selin minuun. Häneen päin istui kauppamies, noin neljänkymmenen iässä, laiha ja kalpea, niinkuin olisi hänet voideltu liinaöljyllä. Hän näpelehti alinomaa partaansa, räpytti hyvin tiheästi silmiään ja tempoeli huuliaan.
Aulus, Aulus, sinä et osaa olla varovainen kuten me, hovin onnelliset suosikit, olemme oppineet olemaan." Niin sanottuaan otti hän pikarin, joka riippui hänen vyöllään, pisti vettä impluviumin suihkukaivosta, kostutti polttavia huuliaan ja jatkoi puhettaan: "Oi, Nerolla on kiitollinen sydän.
Mimmi Rumfelt heitti käsilaukkunsa pöydän kulmalle ... ja riisui nyt harsoaan, nuolaisten isolla kielellään huuliaan ja harson reunaa, joka tunkeutui hänen suuhunsa. Mustan hattunsa hän työnsi Sakrikselle, koska se ei mahtunut pöydälle: siinä oli jo harmonikka. Sakris, aina naisille kohtelias, otti tarjotun komeuden käsivarsiensa varaan ... ja tirkisteli, minne hän sen asettaisi.
Kun hän oli vähän huuliaan kastellut, vaipui hän aivan voimatonna vuoteelle ja ummisti silmänsä. Näin hän makasi hetken aikaa. "Eikö täällä ole käynyt ketään tohtoria?" kysyi Esa hiljaa vaimonpuolelta. "Hän kielsi ketään noutamasta", virkkoi vaimonpuoli. "Hän sanoi tahtovansa kuolla". Samassa Helena avasi silmänsä.
Isäntä vain nosteli verkalleen niinkuin aikansa kuluksi muraa koreihin, näpisteli pari kertaa paksuja huuliaan yhteen ja miettivästi sanoi: »Ainakin sanoessa, vieläkin virkkaessa, kun ei ollut sopua, että olisi työvoimamme pysynyt yhdessä koossa... Niinhän tuo todella näyttää nykyinen aika painavan, että myytäväksi tämä tulee.» Ei ole minun syytäni, kaikkeni olen koettanut, sanoi Hemmi jäykästi.
Hänen ohut, harmaa tukkansa, joka muuten aina oli kammattu niin huolellisesti päälaen yli toisesta korvanjuuresta toiseen, riippui vanukkeisena hartioille. Lyhyt, harmaa parta peitti leuvan ja posket. Hän liikutteli alituisesti huuliaan itsekseen jupisten. Kuin hän puhui, ei se enää ollut tavallisella sointuvalla äänellään, vaan vapisevalla vanhan miehen äänellä.
Tässä siis olisi, sanoi Toporof, sulkien kirjekuorta: ilmoittakaa päätökseni anomuksen tekijöille, lisäsi hän nostaen huuliaan muka hymyilläkseen. Mistä syystä nämät ihmiset ovat saaneet kärsiä? sanoi Nehljudof ottaessaan vastaan kirjekuorta. Toporof nosti päänsä ja naurahti aivan kuin Nehljudofin kysymys olisi häntä huvittanut. Sitä en saata teille sanoa.
»Minä kastan sinut Tuomas nimeen Isän, Pojan ja Pyhänhengen... Minä kastan sinut Juhana, Taavetti ... Paavali.» Kirkkoväki kertaa nimet Tuomas, Juhana, Paavali ja jokaisen kymmenen nimet ja lopulta Joukokin liikauttaa huuliaan outojen sanojen mukaan ja kummastelee taas taikaa sanoissa »Isän, Pojan ja Pyhänhengen», joiden perille hän tahtoisi päästä.
Vielä tänään hän on antanut minulle siitä viimeisen todistuksen.» Ja Signe siihen terävällä silmäyksellä: »Entä sinä? Annatko sinäkin hänelle yhtä tulisia todistuksia rakkaudestasi?» Irene vilkaissut häneen, mutristanut huuliaan ja virkahtanut itsetietoisesti: »Hänellä ei pitäisi olla siinä suhteessa mitään valittamista.» Tuosta oli ehkä syntynyt pieni vaitiolo.