Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kostuttaa lasilla huuliaan ja sanoo hyvin huolettomasti, yhä seuraten silmillään ylioppilasta: Miksei? Eikös ole hauska päästä näkemään maailmaa...? Olisikin liika vaatimus, että hän nyt jo olisi ehtinyt rakastua minuun, lohdutan minä itseäni. Mutta ajatus siitä, että hän jää tänne ja ehkä on kihloissa, kun tulen takaisin, alkaa minua yhä enemmän vaivata.
Koko maailma ikäänkuin hävisi kauvas pois, syvällä sielun pohjassa oli vaan tunne siitä, että Ossi häntä rakasti, ja että hän parastaikaa istui siinä hänen rinnallaan ja pyysi häntä omakseen. Ja sitten sitten! Niin sitten kun Ossin huulet koskettivat hänen huuliaan taivaan herra! Veri syöksi semmoisella vauhdilla hänelle päähän, että ihan hän luuli pyörtyvänsä siihen paikkaan!
Ainoa, joka oli hymyillyt ja puhellut päivällisen edellä, oli Inger-Johanna, ja oli ruvennut vilkkaasti juttelemaan henkikirjurin ja sitten Horn'in sekä sotalääkärin kanssa. Rouva Jäger puri levottomana huuliaan, istuessaan sohvalla, ja näytti olevansa innostuneena rouva Brinkman'in puheesen; hän tiesi mitä he kaikki selän takana tulivat hänestä sanomaan... Keskipäivä oli ollut jotenkin kuuma.
Ja Ester rypisteli vaatteita vieläkin enemmän, painoi poskeaan ja huuliaan vasten. Ei se tee mitään, jos nämä rypistyvät. Sitten on minulle hauskaa työtä taas suoria ne ja järjestää uudestaan. Ne ovat niin sanomattoman kauniit. Ette te sitä käsitä, te miehet ette edes tekään. Rikberg yhä hymyillen katsoi innostunutta Esteriä. Kyllä minä näen ne kauniiksi.
Paksuja huuliaan nipistellen vaan ylpeästi hymyili ja itsekseen punoi, että tulkaahan piispantutkintoon, kyllä silloin tulette tuulen tuntemaan, taivahan tajuamahan. Nyt oli lauvantai ja tänä päivänä oli huomiseen rippikirkkoon kirjoitettu nuorta kansaa enemmän kuin harvoinkaan muulloin.
Mutta kasteltuaan huuliaan näytti hän hämmästyvän, ryyppäsi vielä kerran tällä kertaa melkoista enemmän ja kysyi, mitä viiniä se oli. Vuoden 1648 rüdesheimiläistä, vastasi isäntä tyynesti. Kuinka, hyvä Larsson? Onko teillä Westfalin rauhanteon aikaista viiniä? Sitä ei ole edes meidän kuninkaallisessa kellarissammekaan.
Hän pani lautasen pois, vaipui tuolin reunalle ja alkoi kuivata silmiään ja pureskella huuliaan, jotka värähtelivät omituisella tavalla hänen taistellessaan itkua vastaan. »Knut tarkoittaa » alkoi Holt ja katsoi levottomasti poikaan, joka samassa puuttui iloisesti puheeseen: » että meidän tänä iltana pitää juoda lasi viiniä yhdessä, meidän kolmen.» »Aivan niin.
"Ei hän silloin pitäisi sinusta niin hyvää huolta, eikä hoitaisi sinua, niinkuin olen nähnyt hänen tekevän." "Oi, Katri, sano hänelle " Anna ei voinut jatkaa, sillä sisaren sormet painoivat hänen huuliaan. "Minä en hänelle mitään sano enkä myöskään tahdo enempää kuulla," vastasi hän.
Jukke kupristeli partaista muotoaan ja väänteli paksuja huuliaan, että pitkät ulkonevat petomaiset hampaat näkyivät juuria myöten, mutta viimein vastenmielisellä painolla virkkoi: »No, ei tuota sanottavia muuta kuuluisi, vaan paha siivo nyt on kulkupaikoilla. Maa on jo ennestään ihan huleisillaan ja taivaalta tulee vettä räntää mitä sieltä mahtuu, että yksi lotina ja lätinä vaan kuuluu.
Kynttelit vietiin pois; huonetta valaisi ainoastaan lamppu jumalainkuvain edessä. Kreivitär istui aivan keltaisena, liikuttaen riippuvia huuliaan ja kiikutellen ruumistaan oikealle ja vasemmalle. Hänen sumeissa silmissään kuvautui ajatuksen täydellinen poissa olo; katsellessa häntä, olisi voinut luulla, että hirveän ämmän kiikutus ei ollut vapaatahtoinen, vaan salaisen galvanismin vaikuttama.
Päivän Sana
Muut Etsivät