Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Johannes pani kätensä suunsa eteen, ettei kuuluisi, ja sanoi aukasematta paljon huuliaan: Ei mitään, ei mitään, Mari vaan ei kehdannut tulla samaan pöytään, kun sinä olet täällä. Kuka Mari? kysyi Henrik. Mari hoi, etkö sinä ole vielä vierasta tervehtinytkään? huusi Johannes väliseinän taa.
Tämä tieto täytti hänen sydämensä katkeruudella ja mahtavalla pettymyksen ja surun tunteella. Ei! Hän ei voinut suoda sitä anteeksi Lygialle! Kiivauden sanat polttivat hänen huuliaan kuin tuliset hiilet. Hän koetti vielä hillitä itseänsä ja olla lausumatta niitä sekä tyytyi heristelemään luisevia nyrkkejään hätääntyneen neidon pään päällä.
Mutta François Carville jatkoi kertomustaan: Olen nähnyt, kuinka heidät haudattiin ja kuinka he olivat aivan kuolleen näköisiä kuolleen, vaikka he kuitenkin elivät. Pohjolan mies liikutti huuliaan: Tahto on väkevä. Se voi tappaakin. Kummitusjutut, sanoi Raolo. Kuinka tarkotatte?
"Ainapahan se on ikä kulumassa", sanoi Reeta keskeyttäen ja mytisteli huuliaan, ikäänkuin olisi niitä asetellut hienoon hymyyn. "Niin se on kuin Ruotsalais-Paavo sanoikin: 'lyhykäinen on meidän menom' ja kaikk' elom', tääll' surkiass' surun alhoss'' ja lyhyt se on kesäkin.
Sillä kolme kertaa ovat minun huuleni koskettaneet hänen huuliaan, enkä minä sitä unhota.» Kun muistaa, että hän eli keskellä panttileikkien ja kummisuudelmien aikakautta, ei tämä liene kuitenkaan ollut mitään sen vakavampaa, joskin nuori tyttö tunsi itsensä hämmentyneeksi ja onnelliseksi tuon suuren miehen ohimenevästä hyväilystä.
Sanoo, että on unohuttanut tärkeän asian. Hänen täytyy lähteä takaisin. Hänen täytyy. Täytyy! »On tainnut rouva jo nukahtaa?» Hän lähtee aamulla varhain. Illalla hän on kaupungissa! »Silmät ovat kuitenkin auki.» »Siellä pyryää? eikö niin?» kysyi Esteri hiljaisella äänellä ja liikuttamatta muuta kuin huuliaan. »Pyryäähän siellä», vastasi myönnytellen isäntä. »Ja pyryää kovasti. Eikä niin?»
Ja kun tuo hento olento, kirkkaan valon häikäisemänä, aukaisi siniset silmänsä ja liikutti huuliaan, alkoi Jeanne sitä kiihkeästi halailla, nosti sen käsivarsilleen ja suuteli sitä suutelemistaan. Tyytyväisenä, mutta karskisti hillitsi Rosalie häntä: No, no, rouva, riittää jo, tai laitatt' sen huutaan!
Suo, serkkuseni, minun saattaa sinua alas rappusista herra Montell, joka muulloin oli jotenkin kankea, oli nyt nuortea kuin vitsas; hän näytti pitävän neuvoksetarta erittäin suuressa arvossa. Mutta neiti Fager puristi ohuvia huuliaan yhteen, mumisten: tarpeetonta hupsuttelua! Hän kietoi vanhan vaippansa ympärilleen ja katosi aivan huomaamatta. Asia oli kun olikin niin.
"Jumala auttakoon meitä kumpaakin", sanoi hän hiljaa, "meidän on vaeltaminen pimeän laakson läpi, mutta tiedän, että jos luotamme Jumalaan, niin hän auttaa meitä siitä. Jumala siunatkoon sinua, Gabrielle raukkani." Gabrielle nyyhkäsi, vaan ei vastannut mitään, painalsi vain nenäliinan vasten vavahtelevia huuliaan ja lähti huoneesta.
Mutta kun hän heräsi olivat hänen kasvonsa niin omituisen näköiset; niissä ilmautui tuo Juhl'ien tapa puristaa huuliaan vähän kokoon, niin että leuka pisti esiin ja kasvot muistuttivat veneen kokasta. Hän oli hetkisen ylhäällä vintillä, missä hän katseli ja eroitteli joukon nahkaisia vaatteita.
Päivän Sana
Muut Etsivät