United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
AULUS CAECINA: Kaikki riippuu tästä silmänräpäyksestä. Jos nyt autat minua, Berenice, jäät asemaasi. Minua miellyttää sinun mustat silmäsi ja juutalainen tarmosi, Berenice. Domitianus on saatava tieltä. BERENICE: Sen ymmärrän. AULUS CAECINA: Sano hänelle, että on olemassa Vespasianuksen testamentti että sinä yksin sen voit löytää. Ja kun olet saanut hänen luottamuksensa, myrkytä hänet.
DOMITIANUS: Vieläkö kristityitä on meidän valtakunnassamme, Aulus? AULUS CAECINA: Lienee yksi ja toinen Neeron vainoista säilynyt. DOMITIANUS: Kun tulen Caesariksi poltan viimeisetkin heistä. L
Näin sanottuaan Vinitius istuutui, nojasi kyynärpäänsä tuolin kaidepuihin, laski kätensä pään varaan ja rupesi puhumaan, kasvot loistaen onnesta. "Muistatko, kuinka me kerran yhdessä kävimme Aulus Plautiuksen talossa ja sinä siellä ensi kerran näit jumalallisen tytön, jota itsekin vertasit kevääseen tai aamuruskoon?
Tuossa taulut merkiksi siitä, että tulen hänen nimessään." "Olen kiitollinen Caesarin tervehdyksestä ja hänen käskynsä täytän," vastasi Aulus. "Terve, Hasta, ja sano minkä käskyn tuot."
BERENICE: Taivaan vallat! Tiitus! AULUS CAECINA: Caesar caesar . Terve caesar Tiitus Flavius Vespasianus, Rooman imperaattori! L
DOMITIANUS: Olivatko nuo mustat sinun orjiasi? Aulus, nyt on yhdestä seikasta tarkka vaari pidettävä. Isäni on niinkuin luulen kirjoittanut testamentin, jossa minä, Domitianus, tehdään veljeni Tiituksen myötähallitsijaksi. Jos hän antaa sen Tiituksen käsiin, olen minä hukassa. Tiitus sen väärentää. Minä tunnen hänet. Hän on taitava semmoisessa.
Hän teki aivan nuoren naisen vaikutuksen, vaikka hän kantoi mustaa pukua ja vaikka hän oli huolestuneen ja surullisen näköinen. Sillaikaa pikku Aulus, joka lämpimästi oli kiintynyt Vinitiukseen, tuli pyytämään häntä palloa lyömään. Pojan kanssa tuli tricliniumiin myöskin Lygia.
Aulus, Aulus, sinä et osaa olla varovainen kuten me, hovin onnelliset suosikit, olemme oppineet olemaan." Niin sanottuaan otti hän pikarin, joka riippui hänen vyöllään, pisti vettä impluviumin suihkukaivosta, kostutti polttavia huuliaan ja jatkoi puhettaan: "Oi, Nerolla on kiitollinen sydän.
Hänen mieleensä muistui Pomponia Graecina ja Aulus. Taukoamattoman surun ja ainaisten kyynelten lähteenä oli Pomponialle ajatus, ettei hän haudan tuolla puolen saa tavata Aulusta. Nyt rupesi Lygia ymmärtämään, mitä sellainen suru ja tuska merkitsee.
Pomponia otti kirjeen ja luki: »Marcus Vinitius tervehtii Aulus Plautiusta. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut Caesarin käskystä. Alistukaa siihen, niinkuin minä ja Petroniuskin alistumme.» Seurasi pitkä äänettömyys. Petronius oli ollut kodissaan.