United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuo on kuningas Davidin psalmista", virkahti hän eräänä päivänä haudankaivajalle. Tämä ei vastannut. Toisen jyrkästä käytöksestä huolimatta, pujahti vanhus paikalla alas avonaiseen hautaan ja esitti helpomman kysymyksen: "Oletteko koskaan oikein virkanne puolesta tavannut erästä Kaarle Thompsonia?" "Helvettiin menköön koko Thompson!" sanoi haudankaivaja suorastaan.
Mr Bracy Tibbits, joka luonteeltaan taipui pilkkaamaan ja jota nuorten naisten kauniit silmät vielä päälliseksi innostuttivat, käyttihe todellakin niin ihmeellisellä tavalla, että Mr Kaarle Thompsonin ankara huomio kääntyi häneen. Thompson lähestyi Mr Tibbits'iä kohteliaasti lausuen: "Te näytätte kipeältä, Mr Tibbits; suokaa, että minä saatan teitä vaunuihinne.
Milloin voimakkailla käsivarsillaan kantaen häntä, milloin rehmäten häntä uteliaitten ja pelästyneitten vieraitten välitse, oli hän ehtinyt ovelle, kun Kaarle Thompson, jonkunmoisista tainnoksista virkoten, keikahti ylös huutaen: "Seisahdu!" Ukko pysähtyi. Avonaisesta ovesta pääsi sadetta ja tuulta saliin. "Mitä se merkitsee?" kysyi hän, poikaan päin kääntäen vihastuneita kasvojaan.
Mutta jokaisen täytyi myöntää, että molemmat olivat sangen kunnioitettavat kansalaiset ja heidän omaisuutensa kasvoi päivä päivältä, koska nuori Thompson toimeliaasti ja viisaasti hallitsi kaikki asiat. Mutta vanhus ei kuitenkaan näyttänyt onnelliselta.
Kaarle, minä olen, hitto vie, oikein ylpeä sinun puolestasi!" "Mene pois tästä huoneesta!" ärjäsi Mr Thompson, seisoalle nousten ja hänen harmaista silmistään säihkyi pahaa ennustava loiste. "Kaarle! kuinka sinä julkenet?" "Mitä ukkoparalle tuli? Hitto sinut vieköön, sinä vanha ryökäle! Kaarle, mikä helvetin pakana se on?" "Vaiti, mies! vaiti!" Tutisevalla kädellä kaasi Kaarle viiniä lasiin.
"Arvattavasti sinne, jos ei hänellä olisi mitään uskontoa", vastasi vanhus ja kömpyröitsi töin tuskin ylös haudasta. Mr Thompson viipyi sinä iltana entistään kauemmin kirkkomaalla. Kun hän viimein palasi, ruvettiin kaukaisessa kaupungissa sytyttämään kynttilöitä; vihanen ja yhä kovemmaksi yltyvä tuuli ajoi häntä pimenevässä hämärässä edessään.
"Kalle! vanha kunnon lurjus Mitä kuuluu?" "Vaiti! Käy istumaan! vaiti!" sanoi Kaarle Thompson, pikaisesti irroittaen itsensä odottamattomasta syleilyksestä. "Kas tuota!" jatkoi vieras puhettaan, varoituksesta huolimatta, kävi taas onnettomaan Kaarleen käsin ja piti häntä suorilla käsivarsilla edessään, vilpittömästi ihmetellen ja ihastuen. "Kas tuota! Onpas se veitikka oikein pulskea!
Tuon iäkkään kelpomiehen puheliaisuus saattoi meidät todellakin kohta tuntemaan hävinneen pojan ruumiillisia omituisuuksia yhtä tarkasti kuin hänen siveellisiä virheitään. "Te puhuitte äsken nuoresta miehestä, joka varkauden takia hirtettiin Red Dog'issa", sanoi Mr Thompson eräälle keulakannen matkustajalle. "Ette taida muistaa millaiset hänen silmänsä olivat?" "Mustat, minun muistaakseni".
"Hän tuumii pitää piplianselitystä" "Hiljaa! kuulkaa mitä hän sanoo" kuului pitkin salia. "Katselkaa nyt häntä! Kaarle Thompson! nouse pystyyn!" Kaarle nousi. "Tästä päivästä vuosi takaperin katselkaa nyt häntä".
"Siitä on viisitoista vuotta, kuin hän läksi huoneestani", jatkoi Mr Thompson "läksi sieltä varkaan tavalla yöllä, kuin maan kuleksija ja publikani. "Mutta, ylistetty olkoon Israelin Jumala! tulevaa rangaistusta olen paennut. Viisi vuotta on siitä mennyt, kuin saavutin sitä rauhaa, joka ylitsekäy ihmisten ymmärrystä. Onko teilläkin sitä rauhaa?" "Ei! Ei!" vastasivat tytöt köörinä.