United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sydän antoi käskyn kielelleni: Lausu kiitos kiurun helinään. Sydän, niin se tietää ehkä jonkun houkan vielä epäilevän kevättään. Kuin lyöty, seisomahan jäin. Jo pihakoivut lehti! Näin äkkiäkö, yllättäin taas uusi kevät ehti? Jos jäänyt, kevät, oisit ees sun päivääs eiliseesi. En valmis oo sun suuruutees, sun kylmään kirkkauteesi.
Jo korvani kiurun kuuli. Käyn kevättä katsomaan. Voin sukset jo aittaan kantaa. Nyt pieksuni voitelen ja kohti ulapan rantaa käyn hiljaa, kurkkien. Jo kaukaa äänet kuulen nuo hurjat keväiset. Kun rannalle ehdin, luulen kaikk' irti on aavehet. Kuin intohimot hullut sydämissämme siitetyt vapahaks olis äkkiä tullut ja hyppelis hihkuen nyt. Ja ilmassa vinkuu ja soipi ja tuhannet siivet lyö.
Näin unta, että valkomajoissaan siell' asui suuri, suora, ylväs kansa, niin kuulu kunniastaan, tarmostaan ja vapaa, terve, täysi tavoiltansa. Sen kansan aatos tulta salamoi, sen tunne tuoksui suvi-aamun lailla ja kiurun lempenä sen kieli soi ja mieli päilyi niinkuin kaste mailla.
Elkäte sinä ikänä Nouatelko naisen mieltä, Naisen mieltä, kiurun kieltä, Niinkun mie poloinen poika, Nouattelin naisen mieltä Lihat ostin, leivät ostin, Kalat laitoin kaikenlaiset, Ostin viljat Wiipurista, Suolat Saksan kaupungista. En sillä hyveä saanut, En hyveä puolinkana, Ulos potki uutimesta, Sääret sängystä särähti.
Vielä virkkaisin enemmän, Vaan oon kolmea vajaalla, Kiurun kieltä, Väinön mieltä, Kymäläisen kanteletta, Jolla on komia koppa,
"Ja senpä vuoksi laulan ma, Kun kannel täällä soipi; Ei missään tuot niin riemuta, Kun Suomessa vaan voipi" Ulkomailla olevalle ystävälle. Laula niinkun lauloit täällä, Laula kiurun kielellä, Ulkoreunalla ja määllä Suloisesti viserrä. Niinkun joutsen armahalle Lemmestänsä laulavi, Samoin sinä vierahalle Laula kotimaastasi.
SINIPIIKA. Ellös toivoa kadottako. Kiurun viserryksen korkeuden kumosta kuulet, malta se merkki! AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrkältä kuulet, malta se merkki! SINIPIIKA. Korpin ääntä en ymmärrä, mutta pieni kiuru sanoo, että Kullervon onnen tähti vielä kiiltää taitaa.
ALLE: Täti Almalle sinä et ole pitkään aikaan kirjoittanut. KERTTU: Minä kirjoitan nyt hänellekin. Sanonko minä hänellekin terveisiä? ALLI: Sano, ja sano että kesä on kohta käsissä. Hän niin ikävöi minua. Eilen kuulin minä jo ensimmäisen kiurun. Muistatko sinä nyt sanoa sen? KERTTU: Kyllä minä muistan kaikki. ALLI: Kuule, Kerttu, mihinkä sinä menit eilen konsertin jälkeen?
Samassa nähtiin, että loistava tähti luopui siskojensa keskuudesta ja lensi tummansinisestä taivaasta häntä vastaan. Monen peninkulman takana kuulivat uutisasukkaat tien varrella varhain aamulla äänen, joka heleänä kuin kiurun lauloi etäällä metsässä. Ne, jotka vielä makasivat, kääntyivät kovilla vuoteillaan uneksiaksensa nuoruudesta, rakkaudesta ja aikoja sitte kadonneesta onnesta.
Ylhäältä sinertävästä avaruudesta kuului kiurun suloinen kevätviserrys. Luonto vietti onnellista lapsuutensa aikaa. Ja lapsuuden onni ja ilo loisti nuorten koululastenkin kasvoilla. Lähestyttiin jo matkan päämäärää, Tuomisaloa. Siinä kasvoi sekä lehti- että havupuita. Sen päivänpuoleisella kupeella oli sievä nurmi.