United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Se oli raollaan, heikko sammumaisillaan oleva tuli näkyi sisältä, heittäen epämääräistä valonheijastusta huoneessa oleviin esineihin. Ei ainoatakaan elävää olentoa näkynyt huoneessa, joka oli niin autio, että olisi luullut siinä rosvojen käyneen ryöstämässä. Hylättynä makasi vainaja vuoteellaan eikä sen vieressä näkynyt mitään semmoista, joka olisi helpoittanut kuolevan viimeistä kamppausta.

Eukko kohottihe vuoteellaan, kuun säde lankesi hänen kasvoilleen ja kaulalleen, hän avasi silmänsä ja kysyi: "Mikäs nyt? Mikäs nyt? Kukas minua huutaa?" "Iloitkaa, tässä tuon teille Johannekseni!" "Johannekseni!" huusi eukko kirkeästi. "Armas Jumala, Johannes poikani!

Hän muisti vielä hyvin, mikä riemun ja ilon tunne täytti hänen sydämmensä kun hän vihdoinkin saavutti tuon kauvan haluamansa päämäärän: oman pienen kodin, kun hän ensi iltana katseli Paulan viatonta uinailua pienellä vuoteellaan hänen oman sänkynsä vieressä. Nyt oli hän onnellinen, todella onnellinen, hänet valtasi sanomaton helpotuksen tunne vapauduttuaan vihdoinkin monivuotisesta taakastaan.

Tuuli alkoi kohista, kuljetti pilviä, joista sade romahti. Väki hävisi katon alle. Sakris istui yhä kynnyksellä. Kyyneleet valahtivat Sakris Kukkelmanin keltaisille poskille, kun hän muisteli onnen aikoja ... huoletonta, kirkasta kesää, jonka hän oli viettänyt Nelman kanssa. Vuoteellaan hän loikoi, polvet pystyssä, nälistyneenä, huohottaen, kipeänä.

Ihan totisena totena on kerrottu, ettei ole matkalla myötäkäymistä, jos lähtee vasten kuusen tahtoa. Mikko köllötti jo vuoteellaan, veteli verkalleen pahsaisesta piipustaan sinisenharmaita tupakansavuja ja kuunteli Mallan tarinoita. Hän oli kuullut muiltakin samanlaisia kertomuksia.

Väärin oli tehdä se salaa, ja kuitenkin muisti äiti, kuinka hän monet kesäyöt vinnillä vuoteellaan loikoi ja luki kirjoja, joita veljet olivat toimittaneet, mutta »joiden tekijät vielä kuolemansakin jälkeen syntiä tekivät». Romaaneja! Olisi ollut kauheata, jos isä ja äiti olisivat saaneet sen tietää! Mutta eihän rangaistus luvattomasta työstä ollut sittenkään tulematta jäänyt.

Pari päivää sitten ajoi siitä kyytirattaat, joissa istui rouva ja pieni tyttö. Silloin he näkivät pienen torpan, joka kukkiville perunapeltoineen muodosti hauskan valon välähdyksen tiheässä metsässä, ja rouva sanoi kyytimiehelle: «En jaksa enää! Seisahtakaa tähän; minun täytyy levähtää hetkiRouva laskeutui alas kärryistä, astui hitaasti kyytimiehen avulla mökille ja pyysi siinä asuvalta vaimolta lasillisen vettä ja luvan saada levähtää hetkisen hänen vuoteellaan.

Muutamia päiviä myöhemmin olikin Liisan pelko toteutunut, pikku Paul makasi vuoteellaan kuumeisena ja tylsästi ympärilleen tuijottaen. Yöt päivät valvoi äiti hänen vieressään, vaalien hänen pienintäkin liikettään ja ollen ymmärtävinään hänen piirteittensä pienimmätkin ilmeet.

"Siitä ei pidä mitään tuleman", virkkoi Helena vihasta punastuen. "Ei niinkauan, kuin minä olen emäntänä tässä talossa". "Sinä olet luonnoton lapsi, joka et muista neljättä käskyä", virkkoi Lovisa, levottomasti käännellen itseään vuoteellaan. "Ei sitäkään aina voi puustavin mukaan seurata", sanoi Helena.

Ensin hän joi vuoteellaan lasillisen kylmää vettä, sitten hän hieroi ruumistansa lumella ja karhealla pyyhkimellä, pukihe niin nopeasti kuin suinkin, lähti etukannelle, käveli siellä muutaman kerran, kunnes pakkanen ajoi hänet takaisin.