United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt vasta huomasin, että jokaiseen näytteeseen oli kiinnitetty kortti, sisältävä ilmoituksen tavaran valmistuksesta, aineesta ja laadusta sekä sen arvon, joten kyseleminen oli tarpeetonta. »Palvelijan ei siis tarvitse sanoa sitä eikä tätä tavaroista, joita hän myö, vai kuinka?» kysyin. »Ei, hänen ei tarvitse tietää tai olla tietävinään niistä mitään.
Mutta minä en ollut viisaampi kuin muutkaan miehet kahdenkymmenenkolmen vuoden ijällä, ja tuo pieni kortti, jonka olin pistänyt liivini taskuun, tuntui levittävän ihanaa, sähköntapaista lämpöä, joka aina muistutti sen siellä löytyvän. Minä otin sen taskustani ja katselin sitä. Tavailin nimeä, tarkastaen kutakin kirjainta.
Mutta ruveta sitä käyttämään omassa allekirjotuksessa! Ja muutenkin kirjottaa tuommoinen kortti heti aamulla sen jälkeen, kun on väärin tuomitun ja vainotun kyyneliä vuodattaen tunnustanut pelastajansa ansainneen mitalin ritarillisesta käytöksestä!...
Todellako?" vastasi dosentti ja istuutui sohvaan. "Iloista kuulla..." "Iloistako? Minä en luullut teillä tähän aikaan voivan olla muuta kuin yksi ilonaihe..." Neiti otti vakkasesta pöydältä käyntikortin ja kuljetti sormeansa pari kertaa sitä pitkin. "Todella en voi olla tunnustamatta, että tämä kortti minua kummastutti.
"Tarkoitan tietysti sitä kuinka luutnantti pataknihtiään kohtelee... Ymmärrättehän, rouva!" nyykäytti hän päätään ja silmää rouvalle iskien. "Tuhattulimmaista, Peter. Sepä oli oiva kortti lopettamaan!" "Tässä saat nähdä, mitä minä tarkoitan," jatkoi hän... "Valtti, valtti, valtti, valtti!" Hän löi kiivaasti neljä ristiä peräkkäin pöydälle odottamatta, että lyötäisiin päälle.
Pöytä oli liian korkea, ettei siihen kortti oikein lyödessä läjähtänyt ... ja jos ei olisi ollut korkeakaan, niin talon pöydälle annettiin toki se kunnia, ettei korttia siihen viety. Joutilaat istuivat hyvin lähelle antamaan neuvoja toisille. Kuka tekee työn? Eerikka tehköön. Ja Eerikka teki, jakoi kortit, itsekullekin viisi.
Missä oli kortti- tai juomaseuroja, siellä oli Jussi aina juoksupoikana, ja näin pääsi hän seuraan osalliseksi, vaikka tosin ala-arvoisena miehenä. Kiiluvin silmin kurkisti hän silloin, voisiko jostakin rahapennisen napata. Tämä toimi onnistui toisinaan paremmin toisinaan huonommin, usein siitä vaan seurasi selkäsauna.
Mutta toiselta puolen, kun tuo lumottu pieni kortti poltti taskussani, kuulin toisen äänen kuiskaavan: Miksi olisit noin kohtelematoin? Onhan velvollisuutesi, gentleman'ina, kiittää kohteliaasta kutsumuksesta. Ja täytyyhän sitäpaitsi kirjailijan, joka aikoo jotakin vaikuttaa yhteiskunnassa, tuntea siinä eläviä ihmisiä; kuinka sinä voisit oppia niitä tuntemaan tutkimatta niitä?
Salissa on herra, joka tahtoisi tavata kamreeria. Kuka se on? Palvelija pani käyntikortin pöydän kulmalle ja meni, jättäen oven raolleen. Tuskin oli nimi sattunut kamreerin silmään, kun hän työnnähti pöytänsä äärestä taapäin sellaisella voimalla, että tuoli oli vähällä kaatua selälleen, samalla kun kortti läiskähti pöytään niin, että se kimpoutui siitä lattialle.
1:NEN TALONPOIKA. Arvoisa akka! 2:NEN TALONPOIKA. Suuresti kunnioitettava! Lyö kortti pöytään, Pertti! Sinun on vuoros. PERTTI. Ristiä pojat, sanoi Riskeliini! 1:NEN TALONPOIKA.