United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kääntyi lapseen päin. Se nukkui rauhassa. Hän avasi hiljaa akkunansalvan. Harmaa sarastus pujahti huoneeseen yhdessä heikon punerruksen kanssa ja tunki tieltään keinotekoista valoa. Kuinka kaunis ja hieno, ankara ja vakava oli tuon lapsen pää kaunis kuin kuollessa. Hän sytytti savipiippunsa, istuutui pöydän ääreen ja alkoi kirjottaa. Ei ainoatakaan ääntä, ei ulkoa eikä täällä sisällä.
Mahtoi olla jokin karjapiika, joka aamunkoitossa oli noutanut vettä ja karttoi häntä kohdata. Nostosillalle astuessaan näki hän kuitenkin äsken-sataneessa lumenhärmässä jalanjälkiä, jotka veivät paalulle, mihin kirjelaatikko oli kiinnitetty. Olisiko kylässä joku tuntenut tarvetta kirjottaa hänelle öiseen aikaan?
SELMA. Tiedä että on tuo uhkea sankarini eräs kummallinen, hän on taikauskonen kuin villi Mohikaan, luottaa aaveisin ja uniin, jotka hän tarkasti aina kirjottaa muistoksi. Nythän pieni sattuma, hänen palvelluspoikansa kautta, joka rohkeni vähän tirkistää herransa päiväkirjaan, on antanut minulle jotakin tietoa hänen viimeisestä unestansa.
"Taidan niinkin", vastasi Olli. "No, sittepä kelpaa", sanoi isä hyvillänsä. "Saat kirjottaa minulle rätinkejä, ett'ei tarvitse aina suu sanalla julistaa saataviansa". "On mar se hauskaa", tuumaili Olli. "Paperi-lippu puhuu, ja mies on itse vaiti, kuin seinä". "Vaikkapa ei juuri niinkään, niin on se vähän herramaista kuitenkin", vastasi taatta. Siihen loppui taas pakina sillä kerralla.
Hän olisi voinut kirjottaa: minä olin eläissäni nerokas poroporvari! ja osannut sillä naulan päähän. Sinä et ole Goethe, itsesi ja muiden onneksi. Poroporvari mahdollisesti olet, mutta ei sinusta ainakaan sitä tule. Sinun pitää karkaista itseäsi, ystävä! Henkinen orvasketesi on liian ohut.
Joka kirjottaa suomalaista runoa, sellaista kuin Juteinin tunnetussa laulussa. »Arvon mekin» tai »Luonnon suuren j.n.e.», voi, jos sisällyskin on arvokasta, katsoa lahjottaneensa isänmaalliselle kirjallisuudelle katoamattoman lahjan.
Väkeä meni niin paljon Hinkin puolelle, että hänen entisten oppineittenkin toveriensa niitten pirun maitopartain täytyi ottaa hänet taas armoihinsa, tunnustaa hänen mahtinsa ja kirjottaa sakkiinsa.
Saatuaan kirjojen tähden ahtaalla pöydällänsä tilaa hän otti esille paperin ja kynän aikoen parilla sanalla kysyä Kertulta miten asianlaita oikeastaan oli. »Rakas Kerttu» oli kyllä helppo kirjottaa, mutta itse kysymykseen hän ei voinut löytää mitään sopivia sanoja.
Tähän keskeytyi herrain puhe, ja Gall otti päivälistan käsilleen, alkaen kirjottaa siihen tämän viikon miehet ja sitten merkitä, mistä taloista tulee tulevaksi viikoksi. Kun se oli tehty, erosivat miehet kotiinsa mennäkseen. Tapani yksinään tuli pirttiin, missä emäntä parhaallaan pauhasi suutuksissaan, kun oli kuullut herrojen vielä viikon viipyvän talossa vastuksina ja mieliharmina.
Nuoriherra sanoi miehille käyvänsä heidän luonaan vielä tarkemmin asioita tiedustelemassa, ja erosi heistä mäen päällä. »Sitäkö se olikin!» sanoi hän itsekseen, mennessään nopein innokkain askelin, maahan katsoen ja pieniä viiksiänsä kiivaasti hypistellen, taloon päin. Miehet pysähtyivät katsomaan hänen jälkeensä. Mikähän pappa se oli? sanoi yksi heistä. Ja mitä se sanomiin meinasi kirjottaa?