United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sittepä voisin jotakin hyvää vaikuttaa.» Niinin silmät kiilsivät ilosta, hän jo näki tulevaisuuden edessänsä, näki itsensä opettamassa kansan lapsia. Oi iloinen tulevaisuus! Mutta saattoiko hän jättää tämän ihanan K n pitäjän? Mikä piti näitä tuumia vastaan? Yksi tunne Niinin sydämmessä, jonka hän nyt vasta huomasi.
Borghejm, mihin aikaan laiva lähtee? Nyt pian. Minun pitää joutua siihen. Tahdotteko tulla mukaan? Tahdonkoko! Tahdon, tahdon, tahdon! Niinpä tulkaa. Vai sillälailla. Niin no, sittepä et voikaan jäädä meille. Kiitos kaikesta, Rita! Alfred, hyvästi! Tuhansin, tuhansin kerroin jää hyvästi! Mitä tämä on, Asta? Tämähän näyttää aivan siltä kuin lähtisit pakoon. Niin, Alfred, niin teenkin.
»Kylläpä voin uskoa», vastasi mummo. »Onhan niissä oltu maailmassa.» »Oletteko turpeita kääntäneet?» kysyi leski. »Olemme», sanoi Joose maisteri, »ja minä olen vakuutettu siitä, että saan muurahaisen kuoppaani, sillä niitä siellä oikein kihisi.» »No sepä hyvä», virkkoi mummo, »sittepä saatte vaimon, joka ahkeraan hyörii ja pyörii, sulostuttaen kotianne.»
Meneekö neiti suoraa päätä kotiin? kysyi hän. Niin olen ajatellut. No sittepä voimme mennä yhdessä. Magna sävähti varsin iloiseksi, hän toivoi varmaan taasen kerran saavansa puhella hauskasti hänen kanssaan. Mutta toivo petti, professori käveli äänetönnä hänen rinnallaan.
Minä tiedän, että hän on läpeensä suuttunut tähän maatilaan, jossa ainoastaan metsästys antaa hänelle hieman tuloja. Sittepä saamme nähdä, onko maa antelias ja vastaako se minun rakkauteeni. Kas niin, rakkaani, anna nyt elämää tuolle pienelle ahmatille, ja te, pienet pilttini, syökää ja juokaa ja tulkaa voimakkaiksi, maa kuuluu niille, jotka ovat terveitä ja joita on paljon!"
"Sittepä se on kallistakin!" huomautti sihteeri Lundberg, joka tiesi nimismiehen liian ahneeksi, että hän itsellensä olisi kalliita tavaroita hankkinut. "Ei, sitä en tahdo juuri kehua; mutta minä ostin sitä eräänä päivänä ryöstöhuutokaupassa." "Vai niin, sillä lailla," sanoi sihteeri pilkallisesti. "Sitten käy kyllä hyväin tavarain pitäminen laatuun, kun niitä saadaan lahjaksi." "Lahjaksiko?
Sepä se onkin, että vuono on niin lähellä. Eikö teistäkin hänen pitäisi tulla, sisään meidän toisten kanssa? Minä luulen, että se olisi teille parasta. Ei, ei, antakaa minun olla, missä olen. Sittepä jään minä sinun luo, Alfred. Jää vain. Jää sinäkin, Asta. Antaa heidän jäädä kahden! Neiti Allmers, mennäänkö vähän kävelemään pitkin rantaa? Vihoviimeisen kerran? Tulkaa. Mennään vähän kävelemään.
Tässä on se poika joka ei pelkää puskea isosten keralla: missä tarvitaan on mulla pitkät kädet." "Juuri senpätähden sinun pitää tulla herrainpäivämieheksi," lausui Timo Kakkuri, "sillä me olemme päättäneet huutaa sinua ja sittepä sinun on meneminen jos tahdot tai ei." "Sen teemme varmaan," lausuivat Kettunen ja Jurri. "Ettehän epäsopua minun kanssani tahdo," väitti Koponen juhlallisella äänellä.
Eihän tässä! arveli Antti Juhanakin ja naapuri lisäsi: Ei. Ei ole ... ei ole! yhtyi vielä Koljonen ja nyt puhuttiin pitempi aikaa päivän tapahtumista ja telefoonin osuudesta niihin. Vihdoin ilmoitti lautamies: Ka sittepä minä voin tässä samalla tiellä manata vallesmannin puolesta käräjiinkin ... vastaamaan siitä telehvoonin vikuuttamisesta...! Kun tämä siltavouti on tässä vieraana miehenä!
"Sittepä saamme kohta nähdä, miten luotsit johtavat laivaa," sanoi vältvääpeli ja tähysti laineilla lelluvaa laivaa. Pahaksi onneksi kätki juuri samassa musta pilvi kuun ja peitti näkö-alan merellä. Mutta kovasti riehuva tuuli karkoitti pilven pian pois, ja jonkun minuutin perästä oli näkö-ala taas vapaa. Vanha vältvääpeli huudahti sydämellisellä riemulla. "Kas tuolla!