United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minä näen! Te jo kotona, herra Allmers? Niin, minä tulin yöllä. Hänellä, herra Borghejm, ei ollut enään lupaa. Mutta eihän se ole totta, Rita Tottapa hyvinkin. Hänen loma-aikansa oli loppunut. Vai niin, te, rouva, pidätte miestänne niin kiinteästi ohjaksissa? Minä pidän kiinni oikeuksistani. Ja tuleehan toki kaikella olla loppunsakin. Noo, ei kaikella, toivon minä.
Niin, etkö kutsunut häntä ennen Eyolfiksi? Muistatko sitä hurmaavaa hetkeä? En muista mitään! Enkä tahdo muistaakaan! Sillä samalla hetkellä sinun toisesta pikku Eyolfistasi tuli rampa. Kostoa. Niin, kostoa! Noo, Asta ja herra Borghejm, oletteko nyt saaneet puhella oikein tarpeeksi? Kyllä jotenkin. Neiti Allmers on ollut hyvin niukkasananen. Ohoo, niinkö?
Missä minun pikku Eyolfini on nyt? Voitko minulle sitä sanoa sinä, minun suuri, viisas Eyolfini? Ei kukaan koko maailmassa voi minulle sitä sanoa. Minä tiedän ainoastaan sen kauhean seikan, että minulla ei ole Eyolfia enään. Nyt tulevat he. Rouva Allmers on mustissa, musta harso pään yli. Miten on sinun laitasi, Rita? Oh, älä kysele. Mitä sinä tänne tulit? Tulin katsomaan sinua. Mitä sinä teet?
Vaan kaikkien valoisien ja lupaavien toiveitten takia, joita ilmaantuu minulle. Ahaa, siinä on ehkä jotakin vielä ihanampaa takana. Ken tiesi! Neiti Allmers, eikö tehtäisi pieni kävelyretki yhdessä? Sellainen, joita tavallisesti olemme tehneet? Ei, ei kiitos. Ei nyt. Ei tänään. Noo, lähtekää nyt! Ainoastaan pienen pieni kierros!
Asta jää seisomaan verantaan. Kas niin. Nyt olemme, neiti Allmers ja minä, olleet viimeisen kerran kävelemässä yhdessä. Ohoo! Eikö kävelyretkeä seuraakaan pitempi matka? Kyllä. Minä lähden. Te yksinänne? Niin, minä yksinäni. Kuulitko, Alfred? Minä uskallan panna vetoa, että pahat silmät ovat tehneet teille kepposen. Pahat silmät? Pahat silmät, niin. Uskotteko pahoja silmiä, rouva Allmers?
Jospa minä vain voisin olla teidän kanssanne siinä mukana! Auttaa teitä vaivoissa. Jakaa ilo kanssanne Tahtoisitteko, jos voisitte? Tahtoisinpa tosiaan. Vaan ette voi? Tyytyisittekö omistamaan minut puoleksi? En. Kokonaan täytyy minun saada teidät omistaa. Sitte en voi. Hyvästi siis, neiti Asta. Allmers tulee kummulle vasemmalta perällä. Onko Rita tuolla huvimajassa? Ei ole.
Ei, vaan minulla on oma aiheeni. Mikä se on? Minä, näetkös, tahdon sovittaa suuria, avonaisia silmiä. Ehkä saisin minäkin olla mukana? Auttamassa sinua, Rita? Tahtoisitko sinä? Tahtoisin, jos vain tietäisin kykeneväni. Vaan sittehän sinun täytyisi jäädä tänne. Koetetaan, eikö onnistuisi. Koetetaan, Alfred. Sen jälkeen menee Allmers lippuriuvun luo ja nostaa lipun latvaan.
Pakenet minua! Sinua ja itseäni. Ah ! (Rita nojaa huvimajan ovipieleen. Allmers, ankarassa mielenliikutuksessa, menee kaidepuun luo ja seisahtuu sinne tuijottamaan alas.
Sepä se onkin, että vuono on niin lähellä. Eikö teistäkin hänen pitäisi tulla, sisään meidän toisten kanssa? Minä luulen, että se olisi teille parasta. Ei, ei, antakaa minun olla, missä olen. Sittepä jään minä sinun luo, Alfred. Jää vain. Jää sinäkin, Asta. Antaa heidän jäädä kahden! Neiti Allmers, mennäänkö vähän kävelemään pitkin rantaa? Vihoviimeisen kerran? Tulkaa. Mennään vähän kävelemään.
Hyvää huomenta, neiti Allmers! Hyvää huomenta. Ei kaikella, sanoitte? Niin, minä uskon ja luotan, että kaikessa tapauksessa on kuitenkin tässä maailmassa jotakin, jolla ei ole loppua. Nyt ajattelette varmaankin rakkautta ja jotakin sellaista. Minä ajattelen kaikkea, mikä on kaunista. Ja, jolla ei koskaan ole loppua. Niin, ajatelkaamme sitä. Toivokaamme kaikki sitä.