United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedä, että elämäni on oleva tuhmille opiksi ja viisaudeksi, ymmärrätkö? Ohoo! olette sitte niitä herroja, joille tässäkin pitejässä leipää leivotaan. Opettaja, huomaan minä? Niin totisesti, oikea opettaja. Oppi ei vie ojaan, mutta ei kannettukaan vesi kaivossa pysy: elämä kysyy, onko miehellä nenää omassa otsassaan, muistutti älykäs kyytimies.
LIND. Odottakaamme tuomiota! RUOTSILA. Vaan se pitää kumminkin sanomani teille, Lindi, ett'ei teitä meillä kukaan ole panetellut. Ohoo! Ei, naapuri, mitä panettelemiseksi kutsutaan, sitä ei ole koskaan ollut. Se tosin on sanottu, että te olette itsepäinen jo uppiniskainen, että olette riitaisa ja tuittupäinen ja itserakas, vaan vääryyttä tehneenne ei meillä kukaan ole sanonut.
»Epäilemättä», arveli kolmas, joka oli Kasarin Tommi, »epäilemättä siitä tulisi leipämaata, mutta tottapa ei sitä tarvita, kun ei siihen ole käsiksi käyty. Siksi toiseksi, sellainen mies, jonka tuossa toisella puolen on tuo paras osuus, ei joudakaan maanviljelyshommiin.» »Kenen se on?» »Kenen! Karhun Esan.» »Ohoo, jassoo. Noo, Esa-poika ei paljon ehdi huolehtimaan talostaan.
Laivassa oli munkki, yhtä musta kuin nimensäkin, sillä hänen nimensä oli Barthold Schwarts; hän näytti kauppiaalle hyppysellisen mustaa jauhoa, jota ei kukaan tuntenut. Katsokaa, sanoi hän, tämä on tekevä vahvan ja heikon yhdenväkisiksi! Ohoo, sanoi kauppias, mitä se lieneekään?
Vaan sitte tulit sinä, sinä, sinä, ja houkuttelit minut luoksesi. Ohoo, sano paremminkin, että sinä unohutit sekä lapsen että kaiken muunkin. Lapsen unehutin minä sinun syleilyissäsi. Alfred! Alfred, se on sinulta inhottavasti! Sillä hetkellä tuomitsit sinä pikku Eyolfin kuolemaan. Sinä myöskin! Sinä myöskin, jos kerran niin on! Niin, vaadi sinä minua myöskin tilille, jos niin tahdot.
Noin vuosi sitten, sen minä tiedän, kirjoitti hän runon esimiehensä hopeahäiksi, ja se oli niin kaunis, että minä melkein luulen, että Jalmari juuri sen runon vuoksi pääsi niin pian vakinaiseksi translaattoriksi. Vai niin, ohoo!
Kuningattarelta! ohoo! sanoi herra de Tréville. Sepä on toden totta oikein kuninkaallinen kalliskivi, joka vastaa tuhannen pistole'a niinkuin ei mitään. Kenen kautta on kuningatar jättänyt teille tämän lahjan? Hän antoi sen minulle itse. Missä? Sen kamarin viereisessä suojassa, jossa hän muutti pukua. Kuinka? Antaessaan minulle kätensä suudeltavaksi.
Synkeästi katsellen saapui hän tielle samassa kuin lautamies juoksi takaisin hakemaan ruoskaa, joka oli unohtunut siihen, missä hevonen oli ollut kiinni. »Onko vielä muita huutokauppoja tänään?» kysyi Mikko. »On. Etkö sitten ole kuullut, että Kariniemen Matin talokin tänään myödään? Lähde huutamaan.» »Ohoo! Vai niin!» Mikko oikein vilkkaasti huudahti, ja mieli näkyi paremmaksi menevän.
Niin, etkö kutsunut häntä ennen Eyolfiksi? Muistatko sitä hurmaavaa hetkeä? En muista mitään! Enkä tahdo muistaakaan! Sillä samalla hetkellä sinun toisesta pikku Eyolfistasi tuli rampa. Kostoa. Niin, kostoa! Noo, Asta ja herra Borghejm, oletteko nyt saaneet puhella oikein tarpeeksi? Kyllä jotenkin. Neiti Allmers on ollut hyvin niukkasananen. Ohoo, niinkö?
Yömyssyn kruunuks ukko-hussun soi siinä hellyys rouva Sussun ja pussun. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Hän olkikatto linnassaan söi neljä atriaansa. ja puhteess' ajoi aasillaan pois ratsain halki maansa. Mies hauska, säysy, laatuisakin. näit hällä hengen turvanakin vain rakin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei Herraa saa niin suopeaa! Lalaa!