United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakki jätettiin Liisun hoiviin. Jolleivät pojat nyt palaisi, he saisivat toiste noutaa Rakin. Kun oli tultu lähemmäksi asuttuja seutuja, Taneli neuvoi poikia piilottamaan metsään pyssyt ja ampumatarpeet.
Pian hänen päänsä vaipui, hän painoi kädet silmilleen ja kyynärpäät polviin nojaten istui kauan liikkumatta. Mitä hän ajatteli, sitä saattoi aavistaa ainoastaan se, joka itse on nuorena, voimakkaana ja vapaana yksin oleskellut suurenmoisella tunturiseudulla. Pekan herätti mietteistä Rakin haukunta.
Seuratkaa koiraa; minä otan pennun ja tulen jäljessä." Hei Rakki! Usus! Ot' kiinn'! Ja niin pojat lähtivät riuskasti eteenpäin. Kohta koira kuului haukkuvan kiukkuisesti ja tasaisesti. Vähän ajan perästä ilves juoksi rinnettä alas lammelle, ja jäällä syntyi tulinen tappelu ilveksen ja Rakin välillä; mutta poikien lähestyessä peto lähti pakoon ja kääntyi takaisin vuorelle päin.
Antti lähti kontti selässä hongan luo, Pekka ja Rakki suuntasivat kulkunsa tunturin huipulle päin. Pitkälle ei Pekka ehtinyt, kun kuuli Antin huutavan ja meluavan, ja pian sen jälkeen kuului karhun karjuntaa. Rakki syöksyi takaisin kuin ammuttu nuoli, ja yhtä kiire tuli Pekallekin. Muutaman silmänräpäyksen kuluttua Pekka kuuli Rakin käyvän karhun kimppuun.
Majavia olemme saaneet viisi, ja kaksi näätää olemme ampuneet, mutta nyt tulee kyllä toinen juttu, kun sinä Rakin kanssa olet tullut kotiin. Olisipa nyt hengissä sinun vanha Rakkisi, voisimme jakautua eri ryhmiksi, mutta nyt saamme kulkea yhdessä. Ei hätää mitään. Meillä on kolme pyssyä. Sepä vasta on oikea jyskyttäjä se pyssy, jonka Hakkarainen meille osti. Katsohan!" "Oletko koetellut sitä?"
Siellä minulla on myöskin loukkuja korjattavina, sillä majavannahat kyllä menevät kaupaksi; niitä esivallan miehet haluavat. Ja nyt, pojat liikutaan hiljaa; lintuja emme tänään huoli ampua, vaan kuljemme nevojen reunoja myöten etsien jälkiä. Ohoh!" sanoi hän, "tuossa on jo yksi: mesikämmen näkyy tästä kulkeneen pari päivää sitten, antaapa Rakin nuuskia jälkiä!"
Oli kerran hyvin vanha täti, jolla oli hyvin nuori rakki. Tädin nimeä en muista, mutta rakin nimi oli Prisse. Tädin mielestä ei mikään rakki maailmassa koskaan ollut haukkunut vov, vov, vov semmoisella varmalla ponnella, hehkuvalla innostuksella ja heleällä soinnulla kuin Prisse. Ja muutkin myönsivät että Prissellä oli todellakin hyvät keuhkot. Mutta tädin mielestä tuo myönnytys oli kovin laimea.
Nuorukaiset heittäysivät pitkäkseen pehmoiseen lumihankeen läähättäen rasittavasta tunturille noususta. He katselivat juuri jänistään ja kehuskelivat Rakin tarkkaa vainua, kun äkkiä huomasivat susiparven, joka oli samoinkuin pojatkin kavunnut tunturin laelle ja seisoi jonkin matkan päässä odottaen, nähdäkseen, mihin päin johtajasusi heitä veisi. Vainuten vastatuuleen tämä älysi pian pojat.
"Hyvin sujuu, pojat", virkkoi Pekka, "katsokaa, kuinka hanki kannattaa Rakin juosta; se pääsee nyt helposti metsässä eteenpäin. Mainio juttu, että tulimme kovalle hangelle! Kas niin, Rakkiseni, vainua nyt meille karhu! Nyt ei sinun tarvitse enää lumessa rämpiä. Hei, pojat, eteenpäin. Mieleni tekee päästä tuonne tunturille katselemaan ympärilleni.
Mattu oli levoton, mutta miehet olivat huoletta; he luottivat itseensä sekä pyssyihinsä. Siitä he kuitenkin saivat rangaistuksen. Kerran yöllä he heräsivät karjan hätääntyneeseen mölinään ja Rakin vimmattuun haukuntaan. Syöstiin ulos, mutta tultiin liian myöhään karhu oli tappanut pukin.