United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tarttui ovipieleen pysyäksensä pystyssä ja siinä seisoen katsoa tuijotteli hän tytärtään niin peloittavasti, kuin olisi hän ollut kummitus-haamu. "Mitä sinä oikein sanot", kysyi hän vihdoin ja tätä sanoessaan värisi hänen äänensä kamalasti. "Oletko sinä raskaana?" "Olen," kuiskasi Gunhilda. Nyt kohotti vouti päätään ja heitti ovipielestä irti. "Kuka on tuon sikiösi isä?" kysäsi vouti nyt.
"Entäs minun?" sanoi Klara ja ojensi hänkin kimppunsa, koettaen joutua papan luo. "Minä en pidä koko Elsasta, kun sanoi minun tehneen syntiä, kun vuolin pyhänä kirjokepin!" lausui alakuloisena Antti. Elsa seisahtui Liinan viereen ovipieleen. "Kyllä ovat kauniita kimput! Antin sauvasta en minä jouda nyt puhumaan.
"Matti-pappa" istui ikkunan ääressä ja näki kaivattujen lähestyvän kotia. Hän varustausi arvokkaaseen asemaan perä-penkille, piippu-nysä suussa ja suutari-hihnansa oikeassa kädessään; ja muutoin hyvin totisen ja kireän näköisenä. Emo astui edellä pirttiin ja Olli perässä. Kunnioituksesta, katumuksesta ja pelvosta jäi Olli seisomaan ovipieleen, silmät luotuina lattiaan.
Ja niin me mentiin, muori edellä, Loviisa muorin perässä ja minä kolmantena. Sisään tultuani näin Vierimän ukon istuvan pöydän päässä hartaasti lukien jotakin, ei aivan suurta kirjaa. Minä pysähdyin ovipieleen seisomaan ja katselin talonväen käytöstä. Molemmat toisetkin, niin muori kuin pieni Loviisa, menivät istumaan pöydän taakse, peräpenkille.
Samassa tuli Elsa kahvikuppeja pois noutamaan. "Tuo Elsa lisää kahvia, ja käske samalla Katri tänne", sanoi maisteri. Elsa meni. Vähän ajan takaa tuli Elsa kahvi-tarjottimineen. Hänen perässään hiipi Katri ja seisahtui ovipieleen. Maisteri otti kahvia, rouva samoin, ja Elsa poistui. "Menetkö sinä jo huomenna pois talosta?" kysyi maisteri. "Kyllä."
Unentuhjakassa työntyi hän ovesta, hattu jotenkuten päässä, pyyhki hihalla suunsa, jonka pielessä vielä näkyi herkullisen unen vesi, ja pysähtyi aivan ovipieleen, sekä kysyi, mihin työhön hänen nyt on mentävä, selittäen: »Kun pastori jo kerran on isännänvaalissa talossa...» Ja samalla työntyi toisesta ovesta rouva, joka oli tuskaisena kuunnellut avaimen reiästä ja tuli nyt avuksi.
Toinen meni pois allapäin. Mutta toinen, jolla oli kirkkaampi luonto, jäi vielä ovipieleen ja sanoi: Pankki kiristää aina, kun on ahtaat ajat. Ja kuitenkin tiedetään, että pankissa on rahaa... Nyt oli vuoro pyövelin esiintyä. Mistä te sen niin tarkkaan tiedätte? hän kysyi terävästi. Vai oletteko käynyt meidän kassaholveissamme? Tietää sen käymättäkin, rehenteli toinen.
Vait meni pöydän luo, ja jo riemuin ylpeäpäälle maljan höyryävän hän laitteli. Vaan ovipieleen, lähtien luo sotavanhuksen, tytär ääneti hiipi. Lapsekkaana ja vienona hän, kuustoistias impi, ripsiss' silmien veet, suloposkillaan puna kaino, hienoisiin kätösiinsä jo kouran karkean otti vanhuksen sekä lempein suin noin nuhteli häntä: »Voi, hyvä Pistoli, hyi, tylyn ylpeä, ettekö suostu?
Isäntä hyökkäsi kammariin, pojat kintereillä ja oi hirmua! akkunan puolikas oli poissa, piirongin laatikko auki, rahat tipotiessään oi ijankaikkinen! Sitten juostiin, kirottiin ja raivottiin. Emäntä vakuutti, että häntä lyötiin päähän, hän kun peljästyksissä päänsä ovipieleen kolasi. Kun ensi mellakka hiukan haihtui, rupesi isäntä kovasti uhkaavana Mikkoa syyttämään.
Noilla isoimmilla lapsilla oli niin isot ja paksut töppöset jaloissa, jopa niin raskaat, että hädin tuskin he jaksoivat niitä perässänsä vetää laahata. Huoneesen astuessaan loi äiti aran silmäyksen ympäri hnonetta, erittäinkin minuun ja vaimooni. Siihen he lumisina seisattuivat ovipieleen, eivätkä näyttäneet uskaltavan siitä liikahtaa.