United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiitos, kiitos siitä! Ja silmätkää vähän Eyolfia samalla. Niin, Eyolf, tosiaan! Missä Eyolf on tänään? Minulla on jotakin hänelle. Hän on siellä jossakin leikkimässä. Todellako! Vai niin, että hän on alkanut leikkiäkin nyt? Muutenhan hän tavallisesti istui vain sisällä lukemassa. Se on loppuva. Hänestä on tuleva oikein vapaanilman lapsi. Kas, se on oikein! Ulos vapauteen hänkin, poika parka!
Sauva vain saatiin pelastetuksi. Ole vait'! Minä en kärsi kuulla sitä sanaa! Ooh, minä en voi kestää sitä ajatusta, ettei meillä enään ole Eyolfia. Sinä tulit toimeen ilman häntä, kun hän sinulla oli. Koko puolen päivää saatoit olla näkemättä häntä. Minä kun tiesin, että näen hänen milloin vain halusin. Niin, sillä tavoin olemme tuhlanneet sen vähän ajan, minkä Eyolf oli luonamme.
Junallako tekin? Laivalla minä menen. Kukin siis omaa tietään. Niin. Neiti Asta, ette voi uskoa, miten suren pikku Eyolfia. Niin. Olen varma siitä, että surette kovasti. Tuntuu niin tuskalliselle. Sillä minusta oikeastaan ei ole suremaan. Ajan ollen menee ohi kaikkityyni. Kaikki, surut. Kaikkiko? Niinkö luulette? Niinkuin tuulenpuuskakin menee. Kunhan pääsette kauas pois
Ja se on velvollisuutenikin! Velvollisuutesi? Velvollisuuteni Eyolfia kohtaan. Hän ei saa jäädä kostamatta. Lyhyesti, Rita! Niinkuin sanon! Pane mieleesi se! Saa kaikki nuo hökkelit rannalla hajoitetuksi maan tasalle, kun minä olen poissa. Kun olet poissa? Niin, sittehän sinulla on kaikessa tapauksessa jotakin, millä täyttää elämääsi. Ja sitä sinulla täytyy olla. Siinä olet oikeassa.
Olisinko tehnyt oikein, jos olisin antanut sinun elää elämäsi tyhjissä luuloissa? Se olisi ollut minulle parempi. Sittehän olisi minulla ollut, millä lohduttaa itseäni. Nyt minä olen ja elän enkä tiedä ajatella sinne enkä tänne. Jos nyt sinä voisit valita . Jos voisit seurata Eyolfia sinne, missä hän nyt on ? Niin. Niin mitä sitte?
Pöydällä avonainen matkalaukku. Hän on kaunis, kookas, muhkea nainen, vaaleaverinen, noin 30 vuotias. Kainalossa suurehko, lukittu kirjesalkku. Hyvää huomenta, rakas Rita! Mitä näen, sinäkö, Asta! Tuletko kaupungista näin aikaseen? Tänne meille saakka? Minä en saanut sielun rauhaa. Minusta tuntui, että minun täytyy lähteä tänne näkemään pikku Eyolfia tänään. Ja niin lähdin minä höyrylaivalla.
Tuskinpa ajatelleetkaan heitä koskaan. Emme koskaan myötätuntoisuudella. Me, joilla on ollut "kullat ja maat, mannut" Meillä on ollut kädet sulettuna. Ja sulettuna sydänkin. Voihan siis ehkä ajatella olevan luonnollistakin, että he eivät panneet henkeään alttiiksi pelastaakseen pikku Eyolfia. Otapas ajatellaksesi, Alfred. Oletko varma, että että meillä itsellämmekään olisi ollut rohkeutta siihen?
Ei löydy hän koskaan. Vaan mikä melu se sitte on? Tappelua vain, niinkuin tavallisesti. Rannallako? Niin. Koko tuo ranta pitäisi puhdistaa. Nyt ovat miehet tulleet kotia. Juovuspäissään, tapansa mukaan. Pieksävät lapsiaan. Kuule, kun pojat kirkuvat! Vaimot itkevät ja ulvovat apua Niin, emmekö saisi jonkun sinne auttamaan heitä? Auttamaan heitä, jotka eivät auttaneet Eyolfia!
Niin, suuret silmänsä auki. Minä näen ne! Minä näen ne edessäni! Olivatko ne pahat, ne silmät, Rita? Pahat ! Olivatko ne pahat silmät, jotka tuijottivat ylös? Sieltä syvyydestä? Alfred ! Vastaa minulle! Olivatko ne pahat lapsensilmät? Alfred! Alfred! Nyt olemme sen perille päässeet, mitä sinä, Rita, toivoit. Minä! Mitä minä toivoin? Että Eyolfia ei olisi.
Missä minun pikku Eyolfini on nyt? Voitko minulle sitä sanoa sinä, minun suuri, viisas Eyolfini? Ei kukaan koko maailmassa voi minulle sitä sanoa. Minä tiedän ainoastaan sen kauhean seikan, että minulla ei ole Eyolfia enään. Nyt tulevat he. Rouva Allmers on mustissa, musta harso pään yli. Miten on sinun laitasi, Rita? Oh, älä kysele. Mitä sinä tänne tulit? Tulin katsomaan sinua. Mitä sinä teet?