United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tässä on se poika joka ei pelkää puskea isosten keralla: missä tarvitaan on mulla pitkät kädet." "Juuri senpätähden sinun pitää tulla herrainpäivämieheksi," lausui Timo Kakkuri, "sillä me olemme päättäneet huutaa sinua ja sittepä sinun on meneminen jos tahdot tai ei." "Sen teemme varmaan," lausuivat Kettunen ja Jurri. "Ettehän epäsopua minun kanssani tahdo," väitti Koponen juhlallisella äänellä.
Ajateltiin sinne tänne, kurkisteltiin kaikin puolin, mutta turhaan. "Hänen poisjäämisensä pilaa koko asian," lausui Kela huolettomasti. Itse puolestaan ei hän lukua pitänet ketä huudettaisiin, mutta luvatut hyvät rahat hän kyllä tarvitsi, eikä siis asiasta ollut niin huolimatoin kuin muille tahtoi näyttää. "Hävetköön mies," lausui Pekka Kettunen.
"Jos kaikkein onnistuisi saada yhtä hyvät vaimot teidän maastanne, kuin Kettunen", sanottiin Lönnrotille, "niin eipä meidän omia tyttöjämme naitettaisikaan."
Vähitellen selkeni asia, ja sitte tulivat kauheat hetket, kun raivo puhkesi sanoihin. Maanviljelijä Laitista mainittiin melkein kaikilla siihen tarkoitukseen sopivilla nimillä, joita kielemme runsaat varat tarjoavat. Mutta sangen tyytyväisenä lähti hra Kettunen saattamaan neiti Lintusta, joka nyt osotti hänelle suurempaa huomiota kuin koskaan ennen.
Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja erittäin talvivoit.» Lindström: »Mitä aiotte vaatia?» Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.» Lindström: »Hyvä, minä tulen.» Kettunen: »Kiitoksia!»
Antti oli noussut, tarkasteli ikkunan ristikkorautoja ja arveli: »On siinä paksua rautapunttia... Mitähän lienevät heistä tuohon panneet?» »On siinä paksu rautakanki ollut!» tuumiskeli Jussi, ja lisäsi puheen jatkoksi: »Tuommoista kankeahan se Kettunen osti kärrin akselikseen...» Antti myönnytti: »Kestäähän tuommoinen akselina, kun ei järin suuria kuormia pane.»
Kun Antti Kettunen kysyi lähellä olevalta kasakalta kuka tuo mennyt oli, vastasi aron poika äkäisesti; "Se oli kenraali Bulatow". "Ylipäällikkö itse", kuiskasi Antin naapuri. Yhtä helppoa kuin on kesäaikana matkustaa Suomessa, vaikka täällä onkin paljon järviä ja jokia, yhtä hankalata on kulku talvella.
Ehkä veli oli syytön; ehkä siinä kohden oli joku erehdys, joka voi kerran selvitä. Mutta se ainakin oli varma, että rukkaset hän nyt Liisalta sai. Ilmankos se vapaapiletti olikin keltainen! Näinä päivinä arveli hra Antti Kettunen tehdä jotakin suomalaisen teatterin hyväksi. Kettunen oli sivistynyt mies, vaikka ei mikään kirjanoppinut kaksi luokkaa oli käynyt lyseota. Mutta sivistynyt hän oli.
Antti Kettunen puri hampaitansa ja vannoi itseksensä, että hän vapaaksi päästyänsä kovasti kostaisi turvattoman Niilon rääkkääjille. Kyöstin uhkaava asento ja hänen päättävä tekonsa saivat Venäläisten ensi silmänräpäyksessä hämmästymään.
Soinisen emäntä tiesi kertoa kummia juttuja. Kettunen oli karannut vaimonsa luota ja lähtenyt laivassa eteläänpäin erään nahkurinsällin vaimon kanaa Savilahdesta. Kettuska aikoi mennä Helsinkiin perästä miestään hakemaan. Maria päivitteli, he päivittelivät sitä molemmat. Semmoisia ne miehet ovat! Tekisipä tuon joku vaimo, he sanoivat.