United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Vaan jospa minäkin olisin jotain päättänyt!» Ukko suoristausi, seisoen kuin vanha naavakuusi keskellä permantoa. »Ja nyt voitte kuulla minun päätökseni: Moision tytärtä ei anneta tukkijätkälle hävetköön se, joka kehtaa pyytääkkään!» Hän sanoi sen sellaisella isän mahdilla ja valtijaan varmuudella kuin se olisi ollut päätös, josta ei enää voi vedota. Seurasi äänetön jännityksen hetki.
Ei, jatkoi notarius, se oli varsin konnamaisesti tehty ja senvuoksi sanoinkin minä: "Herrat hävetköön, sillä tavallako kohdellaan vanhaa miestä"; niin, sen minä sanoin, sillä kun on tehty väärin, niin en minä kursaile totuutta sanoessani selvään ääneen. Isä kulta? Niin sinä, sen minä sanoin; minun vaimoni oikein ihmetteli. Isä kulta, minä tahtoisin pyytää teiltä jotakin. Mitä sitten, lapseni?
*Kaisa*. Hän ennen, kuin hänet hirtettiin, tunnusti, että se oli juuri hän, joka kaksitoista vuotta sitte varasti pikku prinssin, muistattehan... Ja että hän vei prinssin kenties mihin kurjuuden paikkaan, kerjäläisten, ryövärien, roistojen ja konnien joukkoon. Hävetköön se vanha noita ja varas. Ehkä hän ei enää muistanut, mihin vei hänet. Eikö tuo liene vienyt häntä hyvinkin etäälle?
Hävetköön häijyt! häpyä Jos verimadoill' ois: Ei elonvoimaa, henkeä, Eik' ihmissydäntä He kansallemme sois. Nuo tunnottomat uskaltaa Viel' luunsa saastaiset Tän maamme poveen tallentaa, Hyväillä kunniaa, Jot' ovat häväisseet! Vaan maamme multa rauhoa Ei anna raukoillen; Uus uljas polvi nouseva Kiroilee muistoa Maan kurjain semmoisten. Työ olkoon ansiomme vaan, Työ kunniallinen!
MIILI. Mutta minä näin kassöörin miinin kun puotineiti ilmoitti hänelle että ostoksemme pannaan laskuun. Se oli niin ivallinen niinkuin hän olisi luullut ettei niitä maksettaisikaan. Oikein minua harmitti. AMELIE. No, kaikkea! Hävetköön semmoinen herra! AMELIE. Mutta istukaa nyt hyvät ihmiset! Kahvi tulee maistumaan oikein hyvältä kaiken tämän hyppäämisen perästä. Olkaa niin hyvä!
*Maija*. Ei, sanon minä, ei, ei, ei, viimeiseen asti! Frodea ei saa syödä. Ettekö häpeä, herra kuningas, viedä minun lapsiani syötäväksi? Hovimylläriksi! Niin, niin, mutta hävetköön Dagobert syödä meidän lapsiamme! Kas, tuossa tulee Kaisa muori. No, nyt saamme taas kuulla jonkun hirmuisen uutisen. Oletteko kuulleet suurta ja hirveää uutista?
Olkaa niin hyvä, tyttöseni! sanoi Lisaveta Ivanovna, punehtuen hänen huomautuksestaan; vast'edes elkää tuoko kirjeitä minulle. Ja sille, joka teidät lähetti, sanokaa, että hän hävetköön... Mutta Herman ei herjennyt. Lisaveta Ivanovna sai häneltä kirjeitä joka päivä, milloin mitenkin. Nyt ne eivät enää olleet käännetyt saksasta.
"Tuo on oikein syntiä", lausui hän jäätyämme kahden kesken; "siten te kannatatte vapaalla aikomuksella tätinne laiskuutta ja tuhlaavaisuutta. Hänen luonansa ovat pöydät täynnä kaikenlaisia herkkuja ja makeisia rouva hävetköön syödä osteroita ja ankeriaita sekä pitää sampanjapulloja sohvan takana ja antaa teidän maksaa kaikki! Sitä ette voi pitkittää!
Ajatteleppas kun sille meidän konttoristillekaan ei enää kelpaa kuorittu maito, vaan pitää sille junkkarille olla aamumaitoa, niinkuin meillekin. Miehelle jolla on vaan 200 markkaa kuukaudessa! Hävetköön! Neiti Kortman. Saada valtioapu minulta kielletyksi ja sillä tapaa pakoittaa minua lopettamaan kouluni, tietysti.
Ajateltiin sinne tänne, kurkisteltiin kaikin puolin, mutta turhaan. "Hänen poisjäämisensä pilaa koko asian," lausui Kela huolettomasti. Itse puolestaan ei hän lukua pitänet ketä huudettaisiin, mutta luvatut hyvät rahat hän kyllä tarvitsi, eikä siis asiasta ollut niin huolimatoin kuin muille tahtoi näyttää. "Hävetköön mies," lausui Pekka Kettunen.