United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herranen aika sitä iloa, kuin kerrankin sai mielin määrin tepastella suuressa, oivallisessa, mutta niin tavattoman vaarallisessa puistossa, jonka ohi he tavallisesti olivat kulkeneet puoleksi taikauskoisesti peläten, uteliaina tähystellen tarkkanäköistä omistajaa ja hänen nerokkaita satimiaan, joista kerrottiin kummia.
Koska viides hevonen oli ilman omistajaa, lupasi Pandy lainata sen minulle toistaiseksi, ja jos näkisi minun hevosta ansaitsevan ja kelvolliseksi heitä seuraamaan, niin saisin sen ilmaiseksi pitää omanani, jos ei sille laillista omistajaa mistään ilmaantuisi.
Vieras omaisuus oli turmeltu ja hän oli syyllinen: Miten hän nyt voisi kirjan omistajaa sovittaa? Ensiksi pani hän kirjan päiväpaisteesen kuivamaan, sitten koetti hän poistaa kaikki tahrat ja pilkut, viimein läksi hän suoraa tietä opettajansa luokse tekemään suoran tunnustuksen tapahtumasta. Tämä näytti vähän kummastuneelta kun poika palasi niin pian.
Kettunen: »Valmiina kolmetuhatta kuusisataa kiloa, vähän päälle, ja erittäin talvivoit.» Lindström: »Mitä aiotte vaatia?» Kettunen: »Ehkäpä sopii kauppamiehen tulla tänä iltana suomalaiseen teaatteriin? Sinne tulee pari muuta voin omistajaa, ja näytöksien välillä on meillä tilaisuus keskustella hinnasta.» Lindström: »Hyvä, minä tulen.» Kettunen: »Kiitoksia!»
Hän kerkesi parhaiksi nähdä miehen pumpulisamettisissa vaatteissa astuvan kadun toista puolta. Tämä kantoi päivällisevästänsä pienessä mytyssä, joka olisi saattanut olla paljokin isompi, eikä kukaan sittenkään olisi luullut omistajaa ahmatiksi. Mies astui pitkin askelin asemahuoneelle päin. Se on Lamppu! sanoi Barbox Veljekset ja totta on
Rosvot palasivat puolipäivän aikana luolallensa ja tullessansa niin lähelle, että he saattoivat huomata Kasimin muulit luolan edustalla, he tulivat hiukan levottomiksi. He ajoivat muulit hajalleen metsään, ja alkoivat etsiä niiden omistajaa. Muutamat kiersivät luolan ympäri, toiset päällikön mukana astuivat paljastetuin miekoin luolan ovelle ja lausuttuaan taikasanat astuivat sisään.
Herttuatar järjesti, viekastelevasti silmäillen, kallista mutta pahoin pidettyä pukuaan; Punaviitta katseli äkäisesti Pataässän omistajaa ja rakastettava Billy eno sulki koko seuran mahdikkaasen kiroukseen.
Iikka tulistui uudestaan. »Olkoonpa rangaistus mikä hyvänsä», huusi hän, »niin Isotalon rouva sanoi, että minä saatan pitää elukan, koska sille ei kuulunut omistajaa, ja koska minä kerran olen saanut lehmän henkiin ja syöttänyt ja hoitanut sitä, niin aion minä sen pitääkin?»
Voi voi, kun se sentään on hauska panna nimensä tuommoisten adressien alle. Ajatella itsekseen että minkäännäköiseksihän ne tuonkin nimen omistajaa kuvittelevat. Esimerkiksi Jenny Palm. Onko hän nuori? Onko hän kaunis? Kuinka hän käy puettuna? Ja kumminkaan ei kukaan minua siellä tunne. Se on todellakin pikanttia, hyvin pikanttia! Mutta luuletteko että tämä protesti mihinkään auttaa? Ass. rouva.
Elä pane niitä sinne ... pistä ne takaisin koteloon ... pane ne kirstuun!... Niinpä niin ... kirstuun ... Kuinka paljon pitää antaa pois, jos omistaja ilmaantuu? Löytäjä saa silloin vain kolmanneksen, jos sitäkään. Vaan jos omistajaa ei ilmaannu? Silloin saa kruunu hänen osansa. Pitäkää suunne siinä! karjaisi ukki. Ei penniäkään pois! Mikä on löydetty, se pidetään! Sekä rahat että paalit.