Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Sittepä ehkä sanottaisiin konnan juonilla tulleeni valituksi, joka näyttäisi vähemmän kunnialliselta. Näkymättä tahdon minä tulla valituksi. Mutta sinun avullasi yksin se voi tapahtua, ja tästä asiasta juuri tahdoin vähä tuumailla sun kanssasi Veikko." "Tunnenhan minä jäniksen polut", lausui Kela, kavalasti naurahtaen, "mutta kuitenkaan en älyä mitenkä minä tässä asiassa voisin olla avuksi."
"Ette olekaan, mutta nykyaikaan ei mikään nuori pariskunta tahtoisi tehdä niinkuin me teimme." "Sittepä saat, isä kulta, nähdä jotakin varsin outoa auringon alla, sillä Harry ja minä ai'omme olla esikuvia tyytyväisyydessä ja onnellisuudessa. Me ai'omme elää niinkuin muinaisessa kultaisessa ajassa elettiin. Vaan, mitä näen! Eikö Maria-täti tule tuolla kadulla?
"Vanhan sihteeri Lundbergin kanssa no, tuopa on ivallista! Minä näin hänen kaupungissa juuri sieltä lähtiessäni, vaan en tullut puhuneeksi hänen kanssansa." "Hänellä on konttori Puropuussa, ja hän kirjoittaa sekä toimittaa kansakunnan käräjä-asioita, niinkuin hän ennenkin teki." "No, sittepä saatetaan päästä hupaisiin häihin jonakuna päivänä."
Myöskin annoin hänen ymmärtää olevani sen verran varallinen, etten lahjoja tarvitse. Alussa näkyi hän vähän häpeävän, mutta sittepä antoi mulle kättä sanoen harvoin kohdanneensa niin rehellistä miestä. Nyt me ollaan parhaimmat ystävät mailmassa, sillä suuret toisenaan pitävät paljon siitä, joka hirviää rehellisesti puhua suunsa puhtaaksi."
"No, sittepä laulan," säisti Kalle, ja hetkisen ajateltuansa, lauloi hän raikkaalla, kauniisti sointuvalla äänellä: "Mä lähdin ulos illalla Ja kävin kohden rantaa; Tul' vastaan poika ihana; Hän kättä mulle antaa: Sä Lemmetär, Miss' asuttais? Miss' asuisimme yhdessä Maan päällä, mi meit' kantaa?"
"Taidan niinkin", vastasi Olli. "No, sittepä kelpaa", sanoi isä hyvillänsä. "Saat kirjottaa minulle rätinkejä, ett'ei tarvitse aina suu sanalla julistaa saataviansa". "On mar se hauskaa", tuumaili Olli. "Paperi-lippu puhuu, ja mies on itse vaiti, kuin seinä". "Vaikkapa ei juuri niinkään, niin on se vähän herramaista kuitenkin", vastasi taatta. Siihen loppui taas pakina sillä kerralla.
Viini viehätti tulinen Miehen vanhan mielihinsä, Sittepä syän avoihe, Sitte kielensä kerittyi! Pakinan perusteheksi Pani Niilon taaton taaton, Kuin oli ollut aikoinahan Härkäpoikana hänellä;
"Oletko sinä tullut kuuroksi, akka roisto?" pilkkasi herra Burström. "Etkö kuule mitä rouva sanoo?" Matamin katse muuttui äkisti. Tuskaisuus katosi ja sijaan tuli jotakin kovaa ja kostonhimoista. "Sittepä te olette säikytyksellä saaneet Miian valehtelemaan!" huudahti hän äkisti ja katsoi terävästi syyttäjäänsä.
Ettekö tahtoisi avuksi kantaa sitä vähän matkaa? *Dagobert*. En toki. Kuulepas, se Mylly Matti taitaa olla vähän niin kuin tyhmä, sanovat ihmiset. *Matti*. Ohoh, sanovatko ihmiset tosiaankin niin? No, sittepä minäkin sanon teille jotakin, herra. *Dagobert*. No, mitä sitte. Sitä, että Mylly Matti ei ole niin tyhmä, kuin näyttää. Kolmas tapaus. Suuri metsä.
Seuraavana kesänä tarjosi Knuutille muuan hänen rikas toverinsa vapaan matkan Ruotsiin ja Norjaan, ja hän matkusti keveällä sydämellä ja huvitteli huoletta. Hilja kulki kaupungin pölyisiä katuja ja joka päivä laski, paljonko hän voisi ensi syyslukukaudeksi säästää Knuutille; paljo se maksoi opin hankkiminen, vaan sittepä oppi onkin tuottava pääoma, kun on oppivuotensa jaksanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät