United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eihän tässä! arveli Antti Juhanakin ja naapuri lisäsi: Ei. Ei ole ... ei ole! yhtyi vielä Koljonen ja nyt puhuttiin pitempi aikaa päivän tapahtumista ja telefoonin osuudesta niihin. Vihdoin ilmoitti lautamies: Ka sittepä minä voin tässä samalla tiellä manata vallesmannin puolesta käräjiinkin ... vastaamaan siitä telehvoonin vikuuttamisesta...! Kun tämä siltavouti on tässä vieraana miehenä!
He olivat puhuneet telefoonin hävityksestänsä ja nyt murisi Antti Juhana: Mutta tottapahan nyt on poikki... Niin jotta ei siinä enää lennä! Syntyi äänettömyys. Sen lopetti Urho Ernesti, selittäen: Sillä hienolla puulla ei vielä katkennut pakana, vaan kun se iso honka hakattiin ja se kaatua rusahti, niin katkesikin siinä lanka.
Sitten annan kiiruusti merkin telefoonin avaamisesta ja tuokion kuluttua olemme jo suullisessa keskustelussa. Se on siis Saksan suomalaispataljoonan miehiä? Niin on. Tunnen hänet ulkomuodolta, vaikka nimeä en tiedäkään. Mutta kuinka ihmeen tavalla hän tuossa sotilaspuvussaan on tänne joutunut? En minä muuta ymmärrä kuin että pataljoonamme on Riian rintamalla ja hän on joutunut sotavangiksi.
Hän on nuori mies, miltei poikanen, ammatiltaan torikaupustelija, ja vankilaan on hän joutunut varastetun tavaran välittämisestä. Kohta kun hän on palannut svidanielta, asettuu toverini kaula kurotettuna telefoonin ääreen. Samoin ovat alhaalla tehneet Sharogin ja Vrodlevitsh. Svjesden puuskuttaa hengästyneesti ja puhuu kiihtyneellä äänellä.
Toinen vastaa samalla merkinannolla ja heti painaa kumpikin korvansa seinään sekä asettaa kämmenensä niin, että sen toinen syrjä peittää suun, toinen vastaa seinään. Tällöin kantautuu kohtalaisen kovaääninen keskustelu seinän läpi. Kuitenkin käytämme tätä keinoa ainoastaan lyhempään sananvaihtoon. Pitempiä jutteluita varten avaamme aina telefoonin.
Niiden jännittävien tapahtumain jälkeen, joita olette saanut kokea, on uni kerrassaan korvaamaton vahvistuskeino». Mieleeni johtui aamulliset kokemukseni, ja minä lupasin seurata hänen neuvoansa. »Hyvä», sanoi hän. »Asetan siis telefoonin soittamaan kello kahdeksan». »Mitä tarkoitatte?» kysyin.
En... Mutta minä menen Esan kanssa katsomaan, kun se menee hirsitolppia myöden ja siitä saa vaikka mitä vain sanoo! ylvästeli Otto. Ja nyt alkoi telefoonin selittely, saman tapainen kuin oli jo tapahtunut ladon katolla. Esa kehui: Kun vain sanoo harallekin, jotta: 'teleh-voon! niin se menee pakoon vaikka olisi miten vihainen.
Onneksi olkoon! Vähän ajan kuluttua pyydän minä V:tä avaamaan telefooninsa, että saataisiin pitempään jutella. En minä nyt voi, vastaa hän. Miksi ette? Minä olen syönyt niin täyteen itseni, etten suju telefoonin ääreen. Parin päivän kuluttua saa hän kuitenkin aihetta palautua vanhaan paastojärjestykseen.
Ensi kauhusta selvittyään he ryhtyivät tekemään kivistä taloa. Sitä tehdessä he tyyntyivät, ja kun talo oli valmis he pystyttelivät jo keppejä telefoonipylväiksi aikoen laittaa telefoonin taloon. Mutta työ keskeytyi, kun äkkiä kuului huuto: Tulipalo... Lato palaa! Voi! Meidän lato palaa! riemastui Vesa ja yhdestä suusta pääsi toisilta iloinen: Mennään katsomaan!
Iltapäivällä avaamme jälleen telefoonin. Merkkinä puhelun haluamiseen on kolme lyöntiä väliseinään. Jos pyydetty vastaa samalla merkinannolla, avataan telefooni kummaltakin puolen. Milloin ja missä teidät vangittiin? kysyn V:ltä, kun puheluyhteys välillämme on avoinna. Marraskuun alussa Rovaniemellä. Enehjelmin poliisit jahtasivat minua pari viikkoa ympäri metsiä.