United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
He olivat puhuneet telefoonin hävityksestänsä ja nyt murisi Antti Juhana: Mutta tottapahan nyt on poikki... Niin jotta ei siinä enää lennä! Syntyi äänettömyys. Sen lopetti Urho Ernesti, selittäen: Sillä hienolla puulla ei vielä katkennut pakana, vaan kun se iso honka hakattiin ja se kaatua rusahti, niin katkesikin siinä lanka.
Hän muutti äänensä matkivaksi. Siirapissakos sinun pitäisi uida...? Siirapissakos sinun pitäisi aina rypeä...? Eikö sinulle enää muu vesi kelpaisikaan? Hän teki suuttuneen liikkeen, korotti äänensä halveksivaksi ja jatkoi: Ja tuolla tavalla sitten jurnuttaa pitkin päiviä miehinen mies, niin minä sanoin lopulta, jotta: Kuule sinä Urho Ernesti!
Vaikka en varsinaisesti olekaan tuttu Herra Pastorin kanssa, niin uskallan jäädä odottamaan edellämainittua lainaa, josta, sen vakuutan, maksu on mitä pikimmin seuraava. Kemiön pappilassa, 18 p:nä syysk. 1715. Kunnianarvoisan ja Hyvinoppineen Herra Pastorin kuuliainen palvelija Ernesti Grabbe.» Kirjeen pistin taskuuni ja lähdin ratsastamaan pappilaan.
Ennenkuin menin hänen luokseen, kirjoitin Ernesti Grabben nimessä seuraavan kirjeen: »Kunnianarvoisa ja Hyvinoppinut Herra Pastori.
Vähäistä ennen sitä kääntyi Martti sen merimiehen puoleen, joka istui lähellä häntä ruhmolla, ja käski hänen tulla luoksensa. "Kuuleppas," lausui hän hänelle, "kutka pitävät tänä yönä vahtia paitsi meitä?" "Ernesti Böhme ja Konrad Elshöft," vastasi mies.
Kansa murehti paljon tätä mainiota ruhtinastaan ja pitää vielä nytkin häntä kiitollisessa muistossaan. Jalomielinen sotapäällikkö. Ernesti Mansfeldilainen oli mainioimpia sotapäälliköitä kolmikymmen-vuotisessa sodassa ja oli urotöillänsä hankkinut itselleen kuolemattoman nimen. Mutta ei ainoastaan urhoollisuutensa, vaan myöskin jalomielisyytensä tähden ansaitsee hän muistamista.
Niin kuin nyt tääkin pahan hengen lanka ... tää telehvooni, murahti siihen Antti Juhana. Ka rikkoneetpa ne ovat sen nyt, oikasi lautamies. He eivät tienneet, että sen olivat rikkoneet juuri Antti Juhana ja Urho Ernesti, vaan tulivat juomaan. Piippu ikenissä murahti siihen Antti Juhana: Ka joutikinpa tuon rikkoa ... rikkoa... Jouti, vahvisti Urho Ernesti.
Vai jo toki lakkasi lentämästä ... rietas! oli Urho Ernesti tyytyväinen tekoonsa ja Antti Juhana ilmotti: Ka tämän Urho Ernestin kanssapa me sen vain vetäisimme poikki ... sillä isolla hongalla! Vai te se! Me. Mhyy! Mehän sen vetäsimme! vahvisti Urho Ernesti Ernestikin. Lautamies aluksi vaikeni, mutta lausui sitten: Ka sittenpä tässä ei ole enää sen enempää selvässä asiassa!
Nikodemus pani nuuskan, työnsi silmälasinsa taas hyvin kauas, katsoi Urho Ernestiin ja kysyi juhlaäänellä: Sielläkös se on ovensuussa tämän Kaino Josefiinan mies Urho Ernesti? Kotvasen kuluttua vastasi puhuteltu: Ka joutavathan ne meidänkin pojan vaatteet... Niitä meilläkään ei enää tarvita.
Niin, tämäpä vasta marmattaja on...! Ja etovertasesta, kun tästä muutamasta siirappitipasta... Mutta silloin minä jo lopultakin siunasin ja sanoin, jotta: Nyt kuule Urho Ernesti. Minä sanon vielä kerran sinulle, jotta jos vain vähääkään avaat suutasi siirapista, niin tästä pitää tulla laillinen ero ja saat ottaa tähän toisen akan.