United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menkäähän, Rosina; tuolla miehellä näyttää olevan hyvä hutikka päässään. ROSINA. Juuri sentähden, herra; te olette yksin. Nainen saattaa joskus vaikuttaa. BARTHOLO. Menkää, menkää; minä en ole arka. Kolmastoista kohtaus. KREIVI. Oo! minä tunsin teidät heti signalimenttinne mukaan. Mitäs te tuossa kätkette taskuunne? KREIVI. Minä kätken sen taskuuni, jotta te ette tietäisi, mitä se on.
Hän kuunteli kaikki kysymykseni vaieten ja pyysi sitten päästä levolle. »Minä vastaan sinulle huomenna», vakuutti hän »yhtä varmaan kuin tahdon kuolla.» Hän oli niin heikon näköinen, etten voinut olla pyyntöön myöntymättä. Lukitsin kuitenkin hänet omaan huoneeseensa ja pistin avaimen taskuuni.
"Vaan, hyvä herra, antakaa minulle anteeksi, nöyrimmälle palvelijallenne; en ymmärrä oikein ajatustanne, kuinka saattaisin varjoani..." Hän kiirehti kesken puhettani sanomaan: "Pyydän teitä sallimaan, että paikalla maasta nostan tuon varjonne ja pistän taskuuni; millä tavalla sen irroitan siitä, se jättäkää minun huolekseni."
Olin näet ottanut vaan vähän taskuuni ja sen jo loppuun syönyt Limingan ja Oulun välillä; mutta kuinka olisinkaan kaikkia jaksanut kantaa, kauppatavaroita ja eväitä? Ja kun kuitenkin näin oli käynyt, käski nälkä minua myöntämään vastoin tahtoanikin. Vanha mies äkkäsi pian syyn epäilykseeni.
Jos olisi ostaja, niin myisin ainakin tuon irtaimen ja pistäisin rahat taskuuni. Mutta mistäpä sai ostajia nyt muutamassa päivässä! Emme rupea siihen. Paras on katsoa mitä tuleva on, sanoi Auno väräjävin äänin. No niin minustakin on, että eihän nyt osaa tulipalon tavalla ruveta liikkumaan, sanoi Leena. Kaikki olivat nyt kuin puolipyörryksissä.
Vaiti ollen minä pistin sen taskuuni, menin poikkivientipaikalle ja annoin viedä itseni toiselle puolen virtaa. Minä muistan, kuinka minua, astuessani kotiini mitään ajattelematta, mutta kummallisen raskaalla sydämmellä, äkkiä kohtasi väkevä tuttu, mutta Saksassa harvinainen haju. Minä pysähdyin ja näin tien vieressä vähäläntäisen vartaallisen hamppua.
Entinen uhkamielisyys kuohuili taasen minussa, minä otin näytekirjoitukseni ja pistin sen taskuuni. "Minä huomaan olleeni nenäkäs ja arvostelleeni omaa taitoani liian hyväksi", lausuin hengähtäen. "Nyt häpeän nähdessäni tuon viehättävän käsialan." Kiireesti läksin oven luo, mutta herra Claudius seisoi samassa vieressäni.
Kirjelapun pistin taskuuni ja ottaen metsästä näön vuoksi havutaakan selkääni, sillä oli lauantaipäivä, lähdin pappilaan. Annettuani kirjeen maisterille kysyi hän sen luettuaan: »Missäs sinun isäntäsi on?» »Hän piilottelee tuolla kylän laidassa metsässä», vastasin minä.
Mutta siinä istui pieniä poikia juttelemassa. En voinut siinä mitään kuulla, senvuoksi menin kirkkoon. Virren loputtua juoksin taas penkille isää odottamaan. Avaisin nyyttini aikani kuluksi ja katselin tavaroitani. Avasin riepukäärön. Toinen sokeripala oli toista suurempi. Haukkasin vähän suuremmasta ja solmitsin taas palaset rievun kulmaan. Sitte kätkin ne taskuuni.
En myös milloinkaan niin siitä innostunut että olisin hävinnyt enemmän kuin tarpeitteni suhteen saatoin välttää taikka voittanut enemmän kuin hyvällä omalla tunnolla saatoin pistää taskuuni horjumatta hyvästä ja tasaisesta mielestäni.