United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirjelapun pistin taskuuni ja ottaen metsästä näön vuoksi havutaakan selkääni, sillä oli lauantaipäivä, lähdin pappilaan. Annettuani kirjeen maisterille kysyi hän sen luettuaan: »Missäs sinun isäntäsi on?» »Hän piilottelee tuolla kylän laidassa metsässä», vastasin minä.
Selityksistä kävi ilmi, että juuri samaisesta sinikylttisestä Anniskeluyhtiön raittiusravintolasta piti kääntyä poikkikadulle ja matkaa oli siitä ainoastaan 10 minutin verran konetehtaalle. Henrik sanoi jättäneensä kirjelapun pöydälle ja meni pois. Hänen huolensa oli nyt ajurin saaminen, sillä kuumuus tuntui yhä yltyneen. Mutta ajuria ei koko tällä syrjäisellä kadulla näkynyt.
Hän ei poikennut Viipuriin vaan ajoi lähimmälle rautatieasemalle, jonka odotushuoneessa, mustaksi maalatulla pöydällä, suuren posliinisen vesikannun vieressä hän kirjoitti sähkösanoman tapaisen kirjelapun Uunolle. Hän alkoi kirjoittaa: "Rakas Uuno. Lähtenyt tänään Helsinkiin. Toivotan onnea."
Enempää huomiota en minäkään joutanut niihin kiinnittämään, sillä luettuaan kirjeen parkasi äitini kauhistuksesta, aivan kuin olisi elämän jänne hänessä katkennut. Hän vaipui tunnotonna maahan. Minä juoksin hakemaan apua, ja äitini nostettiin sänkyyn. Lattialta otin tuon onnettoman kirjelapun, johon isäni oli kirjoittanut: "Minun on mahdoton jäädä, olen tehnyt suuren rikoksen.
Seuraavana päivänä toi kaupunginlähetti Henrikille Uunolta kirjelapun, jossa oli kiertopiletti tutulle Oulun radan asemalle ja sieltä takasin. Henrik ei ensin älynnyt mitä tämä merkitsi, mutta löi sitten yhtäkkiä kädellään otsaansa. "Se ymmärsi minut väärin!" ajatteli hän ja hänen tuli samalla sekä sääli Uunoa että vähän vaikea olla hänen tähtensä.
Sakriksen kyttyrä katoaisi lopultakin ... oman kanssa ollessa, kasviksilla ja paastolla. Katoaisi ... kuten hän on aina uskonutkin. Nyt sen katoaminen oikein alkaa! Millä tavalla voisi Sakris lähettää omalleen kirjelapun ... ellei tuo Julia pääsisi Sakriksen luo? Mutta ... mikähän tytön nimi oikeastaan on? Sitä Sakris ei vielä tiedä.
Se on nerokas ja loogillinen ja minä annan sille empimättä hyväksymiseni. Mutta ennenkuin minä panen sen toimeen, täytyy minun saada ilmotetuksi asiasta V:lle, että hän tietää puhua yhteen minun kanssani. Kuinkas te voitte sen tehdä? V. tulee aina minun saunasta palatessani vastaan ja minä koetan nyt ensi perjantaina pistää hänelle huomaamatta kirjelapun.
Ensin hän rupesi kirjoittamaan kirjettä Georgille, ettei hän ollenkaan enää muka ollut tilaisuudessa antamaan ranskan tunteja. Mutta perustelmat, jotka kaikki olivat keksittyjä, tuntuivat sangen vähän uskottavilta ja olisivat päinvastoin herättäneet Georgin epäluuloa. Ja niin hän kirjoitti vaan lyhyen kirjelapun, että sattuneesta syystä hän ei voi kahteen viikkoon mitään tunteja antaa.
Kirjoitin siis pienelle paperipalalle, joka minulla vielä oli jäljellä, seuraavat sanat: »Korkeasti oppinut Herra Maisteri! Pyydän nöyrimmästi, että möisitte rengilleni, joka teille tämän kirjelapun tuo, hiukan paperia ja lakkaa, joiden puutteessa nykyjään olen. Kunnioituksella: Tapani Löfving».
Noin kolmen minutin kuluttua rämähtivät portin raudat, se aukeni, ja pimeydestä tuli valoon vanhempi aliupseeri, sinelli hartioilla, kysyen mitä oli asiaa. Nehljudof antoi hänelle valmistamansa kirjelapun, jossa pyysi päästä puheille yksityisessä asiassa, ja käski antamaan upseerille. Aliupseeri oli vähemmän ankara kuin vahtisotamies, mutta sen sijaan hyvin utelias.