United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROSINA. Kuinka! te ette myönnä minulla olevan periohjeita edes sen vertaa, että herra Figaron houkuttelemisia vastustaisin? BARTHOLO. Kuka ymmärtää mitään naisten oikuista? Ja kuinka paljon minä olen nähnyt noista peri-ohjeellisista avuista!... Mutta, herra, jollei meitä miellyttääksensä tarvitse muuta kuin olla mies, minkätähden te olette minulle niin kovasti vastenmielinen?
BARTHOLO. Tämä rehellinen menetys hajoittaisi epäluuloni, jos olisin niin onneton, että sellaisia olisi minulla jälellä. ROSINA. Lukekaa se siis, herra. Jumala varjelkoon, että minä tekisin teille sellaisen solvauksen! ROSINA. Te teette mieltäni vastaan, jos kiellätte. BARTHOLO. Ota korvaukseksi vastaan tämä todistus minun täydellisestä luottamuksestani.
Jos voisin hetken keskustella hänen kanssaan! Toinen kohtaus. Ah! herra Figaro, kuinka minua ilahuttaa nähdä teitä! FIGARO. Teidän terveytenne, hyvä neiti? ROSINA. Ei liioin kehuttava, herra Figaro. Ikävyys kuolettaa minut. FIGARO. Sen minä uskon; se lihottaa vaan hupsuja. ROSINA. Kenenkä kanssa puhuitte niin vilkkaasti tuolla alhaalla? Minä en kuullut; mutta...
ROSINA. Hyvä Jumala! minä kuulen holhojani tulevan. Jos hän tapaisi teidät täällä... Lähtekää klaverin-huoneesen ja astukaa alas niin hiljaa kuin mahdollista. FIGARO. Olkaa huoleti. Kolmas kohtaus. ROSINA. Minä menehdyn levottomuudesta siksi, kuin hän on päässyt ulos... Kuinka minä pidän paljon hänestä, tuosta hyvästä Figarosta! Hän on aika kunnon mies, hyvä sukulainen!
ROSINA. Oh! mitä siihen tulee, voitte heittää sen ajatuksen. Jos minä laulan tänä iltana!... Missä hän siis on tuo opettaja, jota pelkäätte takaisin lähettämästä? Minä teen kahdella sanalla tilin hänen kanssansa ja don Bazil'in. BARTHOLO. Mikä teitä vaivaa? Ah! Jumalani, herra... Ah! Jumalani, herra... BARTHOLO. Hän voi vielä pahoin! Herra Alonzo!
No hyvä, tuo tyttö on ... teidän holhojanne holhotti. ROSINA. Holhotti?... FIGARO. Tohtori Bartholon holhotti, niin, hyvä neitini. Ah! herra Figaro! ... minä en usko teitä, sen vakuutan. FIGARO. Ja hän palaa halusta itse tulla tänne, saadaksensa teitä sitä uskomaan. ROSINA. Te saatatte minut vapisemaan, herra Figaro. FIGARO. Hyi, vapisemaan! huonosti harkitsimme, hyvä neiti.
ROSINA. No! kukapa olisi punastumatta, herra, kun näkee noin ilkeitä johtopäätöksiä tehtävän mitä viattomimmista töistä? BARTHOLO. Tietysti, minä olen väärässä. Polttaa sormensa, tahrata sitä läkillä, tehdä paperituutti Figaron tyttärelle lähetettäviä makeisia varten, piirtää minun liiviäni neulomuspuissa! mitä löytyy sen viattomampaa?
Vasta muutamia päiviä sitte olen saanut tiedon, että hänen nimensä on Rosina, että hän on jalosukuinen ja naitu eräälle vanhalle tämän kaupungin lääkärille, nimeltä Bartholo. FIGARO. Kaunis lintunen, todellakin! vaikea karkoittaa pesästänsä! Mutta kuka on sanonut teille, että hän on tohtorin vaimo? KREIVI. Kaikki ihmiset.
Eilen pulassani käytin sitä, saavuttaakseni hänen luottamustaan; enkä minä saanut tilaisuutta antaa teille tietoa siitä. Ah Rosina! se on siis totta, että te todenteolla rakastatte minua! FIGARO. Armollinen herra, te etsitte vaimoa, joka rakastaisi teitä teidän itsenne vuoksi... ROSINA. Armollinen herra!... Mitä hän sanoo?
ROSINA. Oi! taivaan jumala! FIGARO.