United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennen kaikkia muita töitä piti kaikkein vaivaisten yhteisesti ei ainoastaan viljellä ja korjata vaivaisten huoneen alle kuuluvat kryytimaat ja pellot, niihin kylvää jyviä, kaalia, nauriita, papuja, herneitä, potaattia, pellavia, hamppua j.n.e., mutta myös yhteisellä työllä viljellä vaivaisten huoneen arrentimaata.
Hän muisti kuin kylässä usein ruuan annettiin pöydällä läpi yön seista, muisti kuin hänen oli ollut hauskaa pöydällä käyskennellä maistelemassa niistä kaalitipoista, jotka syöjien lusikoista tipahtelivat. Ja kun nälkä yhä enemmän rupesi vatsassa vonkumaan, lähti hän aika hamppua takasin kotikylää kohden viuhtomaan.
Venäjän ja Hollannin kauppiaat, jotka olivat tulleet lähettiläiden ja näiden seurueitten mukana, eivät halunneet ottaa vastaan arvottomia ruotsalaisia rahamerkkejä, vaan myivät suoloja, jauhoja ja hamppua vaihtamalla niitä voihin, taliin, turkiksiin, rautaan ja vaskilevyihin, joita suomalaiset olivat sieltä täältä saaneet haalituiksi.
MARTHA. Ketä sitä etsitään? ELISABETH. Maijua. Martha ottaa huivin päähänsä, niin menemme yhdessä. MARTHA. Rautatiellehän se läksi. PASTORI. Rautatielle? MARTHA. Niin, matkalaukkuun pisti vaatteita ja meni aika hamppua. Portilla vilkutti vossikkaa. »Mihinkä te nyt matkustatte?» minä kysyin, siinä kun toisesta päästä kannoin laukkua. Ei virkkanut mitään ennen kuin istui roskissa.
Hän tulee takaisin aika hamppua. ROUVA PENTTINEN. Ei tule, ei! Minä tiedän ettei hän tule, jos kerran pääsee. Hyvä isä siunoo, mikä teäällä on hätänä? ROUVA PENTTINEN. Pian, pian! Juokse rannalle ja tuo Vanny takaisin. Elä anna hänen mennä laivaan. Sano, sano, että minä täällä pyörryin että pappa meni lääkäriä hakemaan. RIIKKA. Kyllä, kyllä! Että rouva pyörtyi että pappa ROUVA PENTTINEN. Pappako?
Osaan minä jo jenkkaa, ja penkinpainajaista, ja vanhaa piikaa, ja polskaa. Mutta niitä uusia en osaa, ranseessia, vai miksi sitä sanotaan? Sitä en osaa enkä polkkaa mutta opetathan sinä, eikö niin? ANNA LIISA. Ajatteles, Pirkko, jos hän kääntyi takaisin? PIRKKO. Niin Hussoko? Vielä vain. Joka meni semmoista hamppua, ettei jälelleen katsonut. ANNA LIISA. Ei siellä näy ketään.
Vaiti ollen minä pistin sen taskuuni, menin poikkivientipaikalle ja annoin viedä itseni toiselle puolen virtaa. Minä muistan, kuinka minua, astuessani kotiini mitään ajattelematta, mutta kummallisen raskaalla sydämmellä, äkkiä kohtasi väkevä tuttu, mutta Saksassa harvinainen haju. Minä pysähdyin ja näin tien vieressä vähäläntäisen vartaallisen hamppua.
Voi pahuus, kun se kiiätti», tuumaili toinen tulijoista, viskatessaan orrelle takkinsa, josta vesi alkoi lattialle tippua. »No, se vei semmoista hamppua, jotta sydäntä mieli viiltelemään», lisäsi toinen, levitellessään tupakoitaan ikkunalaudalle auringonpaisteeseen kuivamaan. »Mistä ne nää miehet tulevat?» kysyi eräs, joka nouseskeli nukkumasta. »Oulusta», vastasivat tulijat.
Rohkein joukosta kolautti sitä haravan lavalla ja jo joutui eläin riemuitsevain voittajain käsiin. Paljain käsin sitä ei kumminkaan kiinni ottaa saanut, sillä se olisi siitä pilaantunut, kuten viisain joukosta vakuutti. Lakkiinsa oli sen joku pojista kaapannut ja nyt aika hamppua niityllä olevan maitopytyn luo. Ei ollut aikaa enää pestä tai kuivata pyttyä, sinne työnnettiin aarre lakin mukana.
Vaimoni sanoi: »ohranmaa menee kaikki». Siihen sanoin: »sitähän minäkin, pannaan tiheämpään; siitä sitä saapi, johon sitä pannaan», ja me rupesimme kouralla syytämään valkeakseen niitä pieniä siemeniä maahan, ja teimme mielestämme hyvin toimellisesti. Seuraus siitä oli, että varsi kasvoi hienoa ja pitkää kuin hamppua, eikä syksyllä ollut juuressa sen suurempia perunoita kuin neulannuppi.