United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väristen kauhusta, ma toivoton, Sit' ongelmaa saan ikäin arvostella: Niin käsittämätönkö lempes on, Vai tunteillainko tahdot voitostella. Hälläpyörä 2/2 1869. TURVAN PYYT
Kaikki linnan asukkaat kokoontuivat kiireesti. He näkivät kreivittären kauhusta nääntynein kasvoin ja sanatonna vaipuneen nojatuolille ja kunnon Drakon viruvan verissään hänen jalkainsa juuressa. Golo syyti nyt sellaisia valheita jaloa, viatonta kreivitärtä vastaan, että kaikki linnan palvelijat sitä kuullessaan punastuivat.
Hän kummasteli, kuinka egyptiläisen oli hetkeksikään onnistunut horjuttaa Glaukuksen valtaa hänen sydämessään. Hän värisi kauhusta lukiessaan toistamiseen Glaukuksen varotusta Arbakeesta ja hänen salainen vastenmielisyytensä tuota pelottavaa miestä kohtaan oli muuttumallaan kammoksi.
No, siinä nyt kuulette itse, lausui poliisimestari, syytetyn puoleen kääntyen. Niin, minä kuulen, ja minä olen kauhusta jähmettynyt! jupisi kreivi sinertävin huulin. Monasti kysyin kreiviltä, aloitti jälleen Anna, mitä hän tekisi sellaisella määrällä aseita, sillä olihan luonnollista, että hänen puuhansa minua kummastutti. Ja mitä hän vastasi?
Hän jutteli siitä hämmästyksestä ja kauhusta, jotka täyttivät kaikkein mielen, kun he saivat tiedon Britannialaisten kapinasta ja siitä kiivaasta koston himosta, joka sotureissa syttyi. "Vaikka pakolaiset liioittelivat näitä tapauksia, ei kenkään meistä kuitenkaan silmänräpäystäkään epäillyt, että saattaisimme kaikki jälleen laidallensa ja vihollisen rankaisisimme.
Mielipahan tunne valtasi hänet. Koneellisesti hän jatkoi matkaansa; hän oli jo melkein lakannut toivomasta. Kerrassaan hän seisoi jääseinämän partaalla, joka äkkijyrkästi laskeui mereen. Hän astui kauhusta vavisten askelen takaisin ja oli vähällä pudota tuohon hirmuiseen syvyyteen.
Minä värisin kauhusta minun täytyisi vaipua alas tuskasta ja hädästä, ell'ei vahva lasi minua tukisi. Mun viittan' sulle tarjoisin, suojaksi tuulessa! Ah, jos olisin suojassa! Ah, jos se, jonka siivet lennossa ovat väsyneet, saisi pelastautua toisen turvaan ja siellä vapaasti hengittää kaiken tuskansa jälkeen!
Minä juttelin hänelle elämäni vaiheet, ja hän hymyili ystävällisesti. «Sinä olet kärsinyt enemmän kuin minä«, sanoi hän; «vaan kuule nyt, mitä minua on kohdannut!« Ja hän levitti eteeni nähtäväksi elämän kohtalon niin kauhean, että minun hivukseni kauhusta kohosivat.
Kauhusta sai nyt vilutaudin; kolme päivää kesti hänellä kuumetta, neljäntenä hän kuoli siihen. Ei pistänyt sittemmin kenenkään päähän asettua entisiin asumuksiinsa asumaan. Huoneitten seinillä kasvoi kaikenlaista rikkaruohoa, ja sekin niin keltaista, juuri kuin valittaisi siellä kasvanut kansa.
Aadolf kiljaisee kauhusta, herää hetkeksi ja huomaa sekavasti, että hän on nähnyt unta, ja näkee vuoteensa vieressä haamuja, joiden piirteitä hän ei voi erottaa. Mutta nämä kaikkoavat taas eksyttävien unikuvien tieltä.