United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen täytyi ajatella sitä aamua, jolloin tyttö oli samaa tietä niin huolettomasti kulkenut. Silloin oli yksinäisen kulkijattaren kuva kuvastunut aamuauringon valossa, kuin kultapohjalla nyt laskeui ilta-auringon loisto kuin tummasti hehkuva purpura sateen kastelemille pelloille.

Pian kuitenkin itseni-suojelemisen vaisto pääsi vallalle ja antoi minulle voimaa pelastamaan henkeni niinkauvan kuin vielä oli aikaa. Minä nousin hiljaa ja varovasti vuoteelta ja pukeuduin äkkiä päällysvaatteihini. Kynttilä oli palanut loppuun ja sammui. Minä istuin nojatuoliin vuoteen vieressä ja katselin kuinka katto laskeui. Silmäni olivat todella kuin noidutut siihen.

Mielipahan tunne valtasi hänet. Koneellisesti hän jatkoi matkaansa; hän oli jo melkein lakannut toivomasta. Kerrassaan hän seisoi jääseinämän partaalla, joka äkkijyrkästi laskeui mereen. Hän astui kauhusta vavisten askelen takaisin ja oli vähällä pudota tuohon hirmuiseen syvyyteen.

Katariina rouva, joka nyt oli ehtinyt toipua hämmästyksestänsä, avasi jo suunsa ruvetaksensa puhumaan, kun Margareetta äkkiä laskeui polvillensa kuningattaren eteen ja sanoi: "Kaikkein armollisin kuningatar, suojelkaa armossa minua raukkaa. Minä olen sanotulle miehelle enemmän kuin morsian, minä olen hänen vihitty vaimonsa.

Oli ensimäinen onnea tulvillaan; veri maahan pirskui ja katso, kasteesta sen kolme kohosi pystyyn käärmettä kähisten. Oli sydän toinen hyvyyttä pelkkää vaan; veri maahan pirskui ja katso, kylvöstä sen kolme kasvoi karitsaa kaunoista niitullen. Oli kolmas onnettomuutta tulvillaan; veri maahan pirskui ja katso, hurmeeseen kolme enkel-lasta laskeui polvilleen. SIMPUKKA-SYD

Ja näin hän istui yöt päivät taivasalla yhtä mittaa yhdeksän vuorokautta ilman muutta virvoituksetta kuin kaste, joka hänen otsallensa laskeui, ja kyyneleet, jotka vuotivat pitkin vaalenneita poskia.

Minä olen enemmän kuin yhden kerran ollut hengen hädässä, enkä ole vielä kertaakaan kadottanut mieleni malttia, mutta kun se varma tieto ensin sai sijaa sielussani, että vuoteen katos todellakin liikkui, ja vitkaan mutta varmaan ja tasaisesti vaipui alas päälleni, silloin makasin hirmuisen minuutin taikka enemmänkin ja tirkistin vapisevana, avuttomana, kauhistuksen ja kammon valtaamana sitä hirvittävää murhakonetta, joka laskeui aina syvemmälle ja syvemmälle tukehduttamaan minua.

Hän tahtoi nousta ylös, mutta vienolla väkinäisyydellä painoi Katariina rouva hänen alas vuoteelle, ja kun Margareetta hyväilevällä äänellä pyysi hänen levätä hiljaa, laskeui hän alas ja näytti pian nukkuvan, mutta hypähti taasen ylös, ja yhä raivoisemmaksi tuli hänen hourauksensa.

Jos Luoja kasteen vuodattais Jo lääkkeeks poudan polttamiin, Niin murhe-pilvet puhkeais Viel' ehkä ilo-kyyneliin! Näkyni meren rannalla. Rantaan riensin, kun meri kirkas, tyyni Välkkyi illan kuu-valon loistellessa; Tuossap' oikeen mert' ihaellen istuin Pensahan luoksi. Hetken istuin, kuuluipa käynti nopsa, Käynti nopsa toi sulo neidon, nuoren; Neito laskeui lähi pehkon juureen Ruohokko maahan.

Yhä syvempään se vaipui, koko katos ripseineen laskeui alemmaksi alemmaksi niin alas, etten enään olisi saanut sormeani katoksen ja vuoteen väliin. Minä tunnustelin sivuja ja huomasin että se, minkä minä alhaalta katsellen olin pitänyt tavallisena, keveänä, neljällä tolpalla lepäävänä vuodekatoksena, se olikin vahva ja leveä madrassi, jonka reunus ja ripseet kätkivät.