United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aadolf kiljaisee kauhusta, herää hetkeksi ja huomaa sekavasti, että hän on nähnyt unta, ja näkee vuoteensa vieressä haamuja, joiden piirteitä hän ei voi erottaa. Mutta nämä kaikkoavat taas eksyttävien unikuvien tieltä.
Katso koiraa, kuinka surkeasti se silmäilee pientä penikkaansa, jota viedään pois. Käyhän sinun emä-parkaa surku. Se ehkä kiljaisee, ehkää ryöstäjää puree. Mutta tuhansia, satoja tuhansia ja tuhansia tuhansia ihmislapsia on riistetty äidin sylistä tuntemattomaan tulevaisuuteen, eikä ole ryöstäjän käynyt onnetonta surku, eikä ole onneton uskaltanut purra, ei kiljaistakkaan.
Kauhulla ajattelin, milloin hän irtaantuu minusta ja minä jään yksin illan suuhun. Voihan arvata mihin tilaan joutuu sokeakuuro, jonka saattajansa jätti. Kun ei näe milloin ihmisiä on kuuleman päässä, pitää hänen yhtenään huutaa. Hän kiljaisee, kun ei ole ketään, ja on vaiti juuri kun hänen ohitsensa kuljetaan. Tai huutaa läpi yön ja paneutuu levolle, kun ihmiset heräävät.
Siinä riippuu metsän mieluinen emäntä maan ja taivaan välillä, milloin harmilla silmäisten ylös, milloin kauhulla katsahtaen alas. "Ah!" kiljaisee hän viimein. Maisteri seisoi tuolla huomaamatonna entisellä paikallaan, lumottuna, ihastuneena. Entäs sitten tuo "ah!"? kuinka ihanalta se kuului, raikkaana, hopeankirkkaana! Ja hiljalleen kertoi metsän kaiku: ah!