United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Genoveeva istui kuukausimääriä vankeudessa. Tänä pitkänä aikana ei kukaan muu kuin Golo tullut hänen luokseen. Tämä teki hänelle edelleen häpeällisiä tarjouksiaan ja lupasi vain sillä ehdolla puhdistaa hänen maineensa ja vapauttaa hänet vankeudesta. Mutta Genoveeva sanoi hänelle: »Parempi on ihmisten silmissä näyttää kunniattomalta kuin olla sellainen todellisuudessa.
Siitä saattaa häntä taluttaa, mihin ikinä haluaa». Golo luotti varmasti siihen, että kreivi ensi vihan vimmassa kai antaisi käskyn surmatakin Genoveevan. Genoveeva vankeudessa Torni, joka oli määrätty pahantekijöitten vankilaksi ja jota kansa nimitti vain vaivaisten syntisten torniksi, oli hirvittävin linnan torneista.
Golo näet oli sekä jättänyt lähettämättä kaikki hänen kirjeensä kreiville että myös pidättänyt kaikki tämän kirjeet Genoveevalle. Hämmästynyt kreivi istui vielä puolenyön aikaan käsiään väännellen ja sanattoman surun vallassa nojatuolissa eikä edes huomannut, että kynttilä oli jo melkein loppuun palanut ja sammumaisillaan.
Sinä tulit köyhänä poikapahasena tähän linnaan ja olet saanut nauttia pelkkää hyvyyttä täällä, miksi palkitset sen kaiken näin?» Golo oli luullut, että kreivi riehuisi ja raivoisi, ja siksi hellytti tämä odottamaton lempeys hänen sydämensä. Hän alkoi ääneen itkeä ja huudahti: »Voi, onneton intohimo sokaisi minut.
Sillä, ellette halua elää minun tahtoni mukaan, niin täytyy teidän totisesti kuolla ja lapsenne samaten». Genoveeva vastasi rauhallisesti ja pelottomasti: »Ennemmin kuolen tuhatkertaisesti kuin suostun sellaiseen, jonka vuoksi minun täytyisi hävetä Jumalaa, kalliita vanhempiani, puolisoani ja kaikkia hyviä ihmisiä». Golo silmäsi häntä raivostuneena, kääntyi vihan vimmassa mennäkseen ja paiskasi rautaoven kiinni sellaisella voimalla, että tyrmän perustukset tuntuivat järisevän ja kumiseva jylinä kaikui vielä kauan jälkeenpäin holveissa.
Häntä hellyttivät sanat: »Anna hänelle anteeksi, kuten minäkin annan, älköön veripisaraakaan vuodatettako minun tähteni». Kun Golo tuotiin huoneeseen, kreivi katsahti häneen surumielisesti itkettyneillä silmillään ja sanoi lempeällä äänellä: »Mitä olen sinulle tehnyt, Golo, että tuotit minulle tämän murheen? Mitä olivat puolisoni ja poikani sinulle tehneet, että surmasit heidät?
Kreivi myönsi toimineensa liian äkkipikaisesti, mutta epäröi yhä vielä, kuka oli syyllinen, hänen puolisonsa Genoveevako vai suosikkinsa Golo.
»Peto en ole», Konrad sanoi. »Jumala tietää, ettei virkani vielä koskaan ole tuntunut minusta näin raskaalta, mutta Golo raivostuu, ellemme täytä hänen käskyään». »Mitä Golosta!» Heinrich sanoi. »On selvästi hyvä säästää viattoman henki. Eikä saa pelätä hyvää tehdessään, vaan täytyy myös jotain *uskaltaa*. Jos nyt aiheutammekin ikävyyksiä itsellemme, mitäpä se merkitsee?
Hänen siinä pöydän yläpäässä istuessaan monet ruokaa kantavista palvelijoista sanoivat salaa toisilleen: »Kuule, jos vain kelpo kreivimme kuolee, niin Golo varmaan näinä rauhattomina aikoina anastaa vallan itselleen ja rupeaa herraksemme, mutta en minä sentään tahtoisi olla hänen sijassaan». »Olet oikeassa», toinen lisäsi. »Hänellä ei ole mitään oikeata iloa, eikä mikään häntä miellytä.
Tämä otti tehtäväkseen kreivittären kirjeen lähettämisen uskotun miehen mukana salaisesti kreiville. Mutta tämä aie ei ollutkaan jäänyt huomaamatta ovelalta Gololta. Sinä hetkenä, jolloin Genoveeva aamulla varhain huoneessaan antoi kirjeen Drakolle, ryntäsi Golo paljastetuin miekoin huoneeseen, pisti viattoman Drakon hänen silmiensä edessä kuoliaaksi ja nosti kauhean mellakan.