United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me pääsemme mukaan, me pääsemme mukaan! huusivat lapset riemuiten ja keräytyivät vanhimman veljen ympärille, hän kun aina oli kiltti heitä kohtaan. Nuorison iloinen pakina kuului verannassa niin äänekkäästi, että seinät kajahtivat. Vanhemmat katselivat hymyillen toisiaan. Jumalan kiitos, kyllä talossa eloa ja iloa oli!
Se oli minusta hiukan jumalatonta; mutta olihan Matti eineen kielessänsä ja ajattelin: jos saisimme katsoa monen muunkin Matin sydämeen, niin eiköhän sielläkin olisi samallaista surua nähtävänä? Eroitus on vaan se, että mitä hienompi surija, sitä vähemmän hän näyttää minlainen hän on. Loppui se päivällinen viimein ja taukosi aterioitsevien isoääninen pakina.
Se on vanha pakina nykyisten Suomalaisten seassa Pohjanmaalla, että valloittajat Ruotsalaiset hurraa-huudoilla viettivät voittoansa ja että Hurrin-nimi, jolla Suomalaiset meidänkin aikana näitä Pohjan Ruotsalaisia mainitsevat, on siitä alkunsa saanut.
Nordhoug'ilaiset olivat heidät eroittaneet, pakina oli keskeytynyt, silmät vielä seurasivat ajavia, ja vasta hetken perästä voivat naiset kääntää huomionsa heistä. Koska he sitten vähitellen rupesivat tointumaan ihmeistään ja käänsivät silmänsä toisaalle, huomasivat he Sæmund'in ja Thorbjörn'in, jotka seisoivat eteensä tuijottaen.
Kuin olimme kirjat katselleet, niin minulla tällä kertaa ei enää ollut mitään kysyttävää, eikä minkäänlainen muu pakina ottanut syntyäkseen ja minä jätin hänelle hyvästini. Tästä puoleen Holt ei enää ollut niin varovainen minua kohtaan kuin ennen.
"Taidan niinkin", vastasi Olli. "No, sittepä kelpaa", sanoi isä hyvillänsä. "Saat kirjottaa minulle rätinkejä, ett'ei tarvitse aina suu sanalla julistaa saataviansa". "On mar se hauskaa", tuumaili Olli. "Paperi-lippu puhuu, ja mies on itse vaiti, kuin seinä". "Vaikkapa ei juuri niinkään, niin on se vähän herramaista kuitenkin", vastasi taatta. Siihen loppui taas pakina sillä kerralla.
»Eipä ne tiedä minua miksikään mainita, kun ne eivät vielä tiedä koko näistä minun tuumistani mitään, vastasi Olavi. »Parasta onkin!» sanoivat puut. Sitte he alkoivat keskustella Isostasuosta, ja suurista viemäreistä ja mullan laadusta suon rantamalla, ja kaikista Olavin suunnitelmista. Kirves yhä heilui ja lastut lentelivät, metsä raikui ja pakina jatkui.
Tähän on kaikki kirjoitettu, Pantu vanhojen pakina. Siinä paikassa samassa Oli monta oivallista Isäntätä istumassa, Jotka kuuli kaikki tyynni Mitä vaarit vestätteli. Nämät sanoivat samassa: "Suuri kiitos suuret vaarit, Lysti on likellä olla, Kuulla kauniita sanoja Elämästä entisestä! Saammeko mekin sanoa, Panna puhetta sekahan?
Niin puhein nosti hän vesiruukkunsa olalleen, jätti kääryn Maurilaisen käsiin, ja astui edelleen vettä tarjoillen. Samana iltana, hämärissä Alhambran kaivon luona lepäillessään, tapasi hän siellä tuon tavallisen lörpöttelijä-seuran, jonka pakina enimmiten, tänä aikana vuorokautta, koski vanhoja satuja ja ihmeellisiä kertomuksia.
Samana iltana, ennenkuin panimme maata, Ewelynillä ja minulla oli pitkä pakina pienessä kammiossani.