United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall' on kaksi? Että tyttö ja poika toisilleen on tullut jo rakkahaksi! »Onpa se kaunis laulu!» ajatteli Olavi ja puristi tietämättään rinnallaan astuvan Gasellin kättä. Tyttö otti kiinteämmän otteen. Samassa joku vei Olavin piirin keskelle. Mitä nuo tähdet merkitsee, joita meidän kohdall' on neljä? Omalle tytölle kättä annan ja muille käännän seljän!
»Hva' ä' de' för en drummel?» huutaa kimakka naisen ääni. »Bråskar de'? Packa dej i väg, din slyngel, och de' på eviga minuten!» Luukku lentää paukahtaen kiinni. Kuuma veri syöksähtää Olavin kasvoihin. Hän tuntee kiihkeätä halua tarttua oveen ja temmata se pihtipielineen kadulle kaikkiin koko katuvarren rakennuksiin ja hajottaa ne maan tasalle. Ihmetteleviä päitä siellä täällä ikkunoissa.
Hän katsoi Olavin silmiin niinkuin lapsi, jolta uupuu sana, vaan joka toivoo että hänen tarkotuksensa kuitenkin ymmärretään. Mutta Olavi tarttui kiivaasti hänen molempiin käsiinsä: »Menetkö sinä nyt kotiin?» kysyi hän niinkuin se olisi ollut elämän ja kuoleman kysymys. »Menen mutta olemmekos me...?» »Olemme!» huokasi Olavi kuin omille ajatuksilleen, puristi hänen kättään ja nousi.
Samaa sukua sinäkin olet, vaikka senverran sileäkarvaisempi, että viitsin edes puhua kanssasi... Kuuletko nyt!» Hän ponnahtaa ylös ja syöksähtää Olavin eteen. »Minä halveksin teitä, ja minä vihaan teitä, niin monta kuin teidän elukkajoukkoonne kuuluu! Minä tahtoisin kynsiä silmät teidän päästänne sinun päästäsi kaikkein ensimäiseksi!»
Joen rannalla, kosken alla seisoi ryhmä nuoria miehiä, kylän poikia, jotka tupakkarahoja ansaitakseen valvoivat joskus lyhyen kesäyön tukkijoella. Olavin katse sattui ryhmään pisarat jääksi riittyivät. Hän tunsi äkkiä raskaan riihenparren puristusta olkapäässään.
Ukko oli kuuristunut eteenpäin, hänen kätensä olivat puristuneet nyrkkiin ja hän syöksyi sanaakaan sanomatta kiivain askelin ovea kohti. Olavin päätös oli silmänräpäyksessä valmis: hän ottaa tuon äkäisen ukon syliinsä kuin lapsen, istuttaa hänet peräpenkille ja sanoo: istukaa siivosti ja puhukaa siivosti asiasta, niinkuin vanhalle miehelle sopii! Hän astui päättävästi ukkoa vastaan.
Kenties se oli ollut tuon taivaallisen Pyhän Olavin halpa, maallinen edustaja. Säämingin kirkko oli nähtävästi perustettu samaan aikaan kuin linnakin sen läheisyydessä syntyi. Se oli Savon kolmas kirkko, Katholisen uskon viimeisenä etuvartiana koillista kohden. Idässä Kreikan usko vallitsi, pohjasessa erämaiden Lappalaiset vielä palvelivat seidojansa ja kysyivät noita-rumpunsa enteitä.
Häntä vastaan pilkistivät pienet punervat kasvot ja niiden keskeltä kaksi kirkasta silmää. Olavin rinnassa sykähti sellainen ilon värähdys, että hänen täytyi puristaa kääryä rintaansa vasten, muuten se olisi pudonnut. Hän peitti kiireesti avaamansa aukon ja riensi miltei juoksujalassa sisään. Kyllikki katseli hänen touhuaan hiljaisesti sädehtivin silmin.
Kun he olivat vähän matkaa soutaneet ääneti, sanoi pastori yht'äkkiä: Kylläpä minä nyt alan ymmärtää, minkä tähden sillä oli semmoinen kiire. Näitkö sinä sen neitosen, joka otti vastaan Olavin tavarat? En.
Se oli Olavin itsensä tekemä tuulihyrrä poikavuosien muisto. Eikä sanonut muuta, vaan hyrähti vielä toisen kerran: »mitä?» Vanha vaimo nousi portaita ylös. Ei sanonut mitään eikä edes katsahtanut taakseen, mutta nuorukainen astui kuitenkin hänen jälessään, askel askeleelta. Ei olisi mieleenkään juolahtanut mennä nyt omaan kammariinsa saunarakennuksessa.