United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaulahan, sanoi Shemeikka, nousi, otti Marjalta huivin, sen hänen hartioilleen heitti, suori selältä, rinnalta silitti, käski pitämään pielistä, että pysyisi, ja pyöräytti ympäri ja työnsi menemään Juhan eteen. Nyt se on omasi niinkuin ollakin pitää! Onpa se, onpa... Ja Juha hyrähti ja naurahti, pyörähteli, tepasteli, pidättelihe, mutta kohta taas uudelleen hyrähti.

Siinä makasi Lauri Karhu, silmät ummessa ja posket vajonneena, puoli-kuollut jäännös ihmisestä; sillä raskas hengittäminen oli ainoa, joka ilmoitti että hänessä vielä henki oli. Aagot hyrähti itkemään tätä nähdessänsä, ja hän pyyhkäsi hiljaa ja varovasti pois hyönteisen, joka kulki sairaan kasvoilla yhtä rohkeasti kuin varpunen ruispellossa.

Mutta hänen pitää antaa nukkua rauhassa, sillä hän tarvitsee lepoa", sanoi Iikka. Kun mummo tuon kuuli, hyrähti hän itkuun ilosta; sillä äidin sydän on äidin sydän. Iikka toimitti heti saunan lämmitä. Kun sauna oli pääsemäisillänsä, heräsi eno Kasperi ja tuli tupaan, mutta niin nöyränä kuin lammas ja hänen kasvoistansa loisti tyytyväisyys ja rauha.

Veljestyminen tuon hienon rykmentin upseerien kanssa kävi kuin itsestään, ja meistä tuli jokapäiväisen seurustelun pohjalla pian hyviä ystäviä. Kaupungissa hyrähti hereille hilpeys ja eloisuus, ja kun kasarmit eivät likimainkaan riittäneet näin suuren sotilaspaljouden majoittamiseen, täytyi suuri osa miehistöä sijoittaa asumaan taloihin, 20-30 kuhunkin.

Siihen se jäi ja sieltä alkoi puhella. Sanan kerrassaan vaan sanoo ja välillä aina hengähtää. Sekä sairaus, sanoo hän, että nälkä... Jooseppikin kuolee nälkään, jatkoi mies, osoittaen päällään poikaa, ja hyrähti itkuun.

Kenenkä sinä näet? kysyi Elli, käyden uudelleen pelkoihinsa. Ratsastajan. Hän tulee yhä lähemmäs. Hyvä Jumala! Nyt uneksit taaskin! lausui Elli ja hyrähti itkuun. Ei, Elli, nyt en uneksi.

Hän tosin on ikäänkuin liiaksi hellätuntoinen, niin kunnon tyttö kuin hän muuten onkin; mutta onhan siitä hyvä, että hän etsii neuvoa ja lohdutusta sieltä, mistä se etsittävä on, Jumalan sanasta, näet." Mutta kun Synnöve muisteli isäänsä, miten suopea hän aina oli, kävi itkun tukahduttaminen yhä vaikeammaksi, lopulta ei auttanut kovinkaan ponnistus, hän hyrähti itkuun.

Lauri kääntyi nyt pappismieheen, kiitti häntä hänen tulostaan ja sanoi sitten: "Koska nyt näin on käynyt, pyydän saada seurata teitä kirkonkylään, sillä minun pitää lähteä vallesmannin luo." Silloin hyrähti Liisa ankaraan itkuun, ja ympärillä seisovainkin silmissä oli kyyneleitä, kun kuulivat kunnioitetun isännän sellaisia sanoja puhuvan. Lauri yksin näytti tyyneltä ja rauhalliselta.

Silloin isä äkisti uudelleen tuli portaille, hän katsoi joka taholle, meni huoneuksen nurkan kohdalle ja teki siellä samoin, silloin tyttö hyrähti itkuun; hän kyllä tiesi ketä isä haki! Seuraavana päivänä hän tulisi toisella tavalla tytärtänsä etsimään ja sitten ei milloinkaan enää!

"No ette te sure sen enempää, waikk'ei asianne ole sen paremmasti?" "Mitä minä surisin, sillä ei minun aikani ole enää pitkällinen", sanoi mummo ja hyrähti itkuun. Me katsoimme tarkoin mummon surullista tilaa. Hänen ryppyiset ja kulmikkaat kaswonsa wetäysiwät itkun työhön. Jäätyneiden silmäripsien alta alkoi walahdella isoja wesikarpaleita.