United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soo, vai niin, mitä se on? Konjakkia de' va' fan, hva' de' doftar. Tahdot lahjoa minua, kanalja? Istu alas, minä noudan sinulle lautasen, niin saat syödä... Hän kompuroi sisään, tukien itseään seinästä. No, ja minne sinä olet matkalla? Teille takaisin. Entä sinä? En juuri tätä edemmä. Oli niinkuin ei tämä tapaaminen olisi ollut kumpaisellekaan oikein tervetullut.
Mut heit' hiiteen tuo surullinen muotos'! Vaktmästare, psss, psss! har du öron, du din !" Siihen lennähti kyyppari. "Hva' falls?" "En flaska likör och par flaskor vatten!" "Jahah!" Hetkessä olivat sileiksi ja särmäkkäiksi hiotut liköörilasit taas nestettä täynnä; mutta ei vain tahtonut Lulle ystävätänsä saada iloiselle mielelle, vaikka hyvinkin koetteli.
Ja ympärillä oli kokonainen kylä. Nelma sattui ensimmäisenä iltana ilmaisemaan, että hänen olisi hauskempaa asua jossakin syrjemmällä. Siitä Sakris tuli hyvilleen. Hän huudahti: Aivan yksiksesi minun kanssani? Hva' sa'? Kuinka sinä sanot? Sano, pois vaan..! Hva' sa: se meinaa samaa kuin jos sanoisi: Kuinka sinä sanot. Minä opetan sinulle ruotsia... Kaikki minä sinulle opetan!
Hva' ä' me-ningen? nyt se ei tullut kovaäänisesti, vaan pidätetyllä kiukulla. Se Annihan se ... vaan kyllä minä heti paikalla ... sopersi rouva ja kiiruhti keittiöön kylmempää vettä hakemaan. Minkä tähden Anni on tehnyt herran partaveden liian tuliseksi? Onhan sinulle monta kertaa sanottu... Ei kai se ollut sen tulisempaa kuin ennenkään.
Pällisissä, Pyhäkosken kovimmassa korvassa, löi aallon käpry veneeseen, valoi lyhyttä ja lihavaa herraa päästä taskuihin saakka. »Hva' ä' det för skoj», karjasi lyhyt ja lihava herra, kavahtaen istumaan ja katseli ympärilleen. »Jaha voi sun ... missä sitä?... joko sitä ollaan koskella?»
Kuuluu pieni humahdus alhaalta salista. »Hva' sa' han?» kyselevät neitoset toisiltaan. »Att endast en röst»! Niin, ainoastaan yhden äänen tahtoi se mies antaa kullekin äänivaltaiselle.
»Flickor, fråga hva' låss hon vara», huusi rouva. »Kuka sinä olet?» kysäisi muuan. »Mari.» »Nii vaa mikä sinä lossa olla?» kysyi toinen. Mari ei osannut vastata, nyyhki vain kasvot käsivarsien peitossa. »Mikä se ole?», kysyi muuan tyttö Vimparin Aapolta, joka siinä seisoi kädet taskussa ja naurusuin katsoi vuoroon kutakin. »Se on Ojanniemen Mari.»
»Kyllä ne ovat nuo... Kuhmon neitsyet... Ettekö rupeaisi ... minun rouvakseni...?» »Hihi hihi hihi.» »Häh?» »Miksei ... hihi hihi.» »Ei tarvitsisikaan ... huh! ... pahuus!...» »Ne ... hva fan!...» murisi pitkä ja laiha herra, kohoillessaan istumaan. Aalto läikähti yli laidan Hickellille niskaan. »Mikä ... äh!...» ähki Hickell pää vähän nuupollaan ja silmäkullat raollaan.
Posti oli tullut juuri näin kuin nytkin. Yht'äkkiä murahti esimieheni, jonka etuoikeutena oli avata laukku ja ensiksi valita ne lehdet luettavakseen, jotka häntä parhaiten huvittivat, murahti pöytänsä takaa: »Hva' fan ä' de' här försla'?» Ja suuttuneena heitti hän lehden luotaan lattialle. Jos sallitte, niin luen sen kirjoituksen, joka näin kokonaan sai ukkorovastin mielen pois ladultaan.