Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
»Oi Jumala, älä näytä tuollaiselta!» huudahti hän, heittäytyen lattialle Olavin eteen ja kietoen kätensä hänen polviensa ympäri. »En minä sinua yksin syytä. Minä lupasin kynsiä silmät sinun päästäsi, mutta en minä mitään kynsi. Minä olen hullu, me olemme kaikki hulluja, meissä on kaikissa syytä!
Mutta istu nyt ja suo minun jutella sinun kanssas, on kauan aikaa sitten kuin toisiamme viimein tapasimme; luulen, että oli tanssiaisissa Lien'issä". "Niin, totta, siellä se oli; se oli hupainen ilta, Bergit, niin oli todellakin. Siellähän pappilan Per tappeli Olavin kanssa?" "Kyllä se siellä tapahtui". "Mitä sinä Per'istä pidät?"
Olivat ... mutta nythän olen aivan unohtanut ... minullahan on sinulle kirje. Hän haki sitä taskuistaan, huomasi muuttaneensa takkia ja meni sitä noutamaan. Kun hän oli ehtinyt ulos puutarhan portista, kääntyi Elli rukoilevasti Olavin puoleen, tarttui hänen käteensä. Ettehän ole minuun suuttunut? Ettekö? Mitäs minä olisin... Mutta te ette rakasta minua niinkuin ennen
Neiti Liina kulki vähän aikaa heidän kupeellaan, mutta kun Olavi koko ajan puhui Ellille, liittyi hän muiden kanssa menemään edeltä, jättäen Olavin ja Ellin hiljalleen kävelemään suurten koivujen siimeksessä. Heti kohta päivällisen syötyä piti pastorin lähteä sairaan luo kauas laitapitäjälle, josta hän ei voinut joutua kotiin, ennenkuin yöllä tai maanantaiaamuna varhain.
Olavista tuntui niinkuin myrskytuuli olisi äkkiä kaatanut tiheän korven, niin että hän nyt näki yhdellä silmäyksellä sen paljastuneen sydämen, rotkot, sammaloituneet suolammet ja salaiset hetteensilmät. »Niin, niin ... kuka sen kaiken ymmärtää», lisäsi sairas melkein Olavin korvaan. »Mutta menkää nyt askareihinne, minä olen väsynyt ja haluan olla yksinäni.» Pojat nousivat ja läksivät.
»Vähemmästäkin!» sai Olavi vaivoin esiinpuristetuksi. »Viimeinen pari ulos!» »Ei, ei! Ei pilata sellaista juoksua; ei semmoista saa joka päivä nähdä!» »Oikein! Jo tätä riittääkin kerrakseen!» Olavin silmä loisti ja hän vilkasi salavihkaa hymyillen Gaselliin. »Mutta me tahdomme vielä hiukan pyöriä ennenkun erotaan!» sanoivat tytöt. »Ka pyöritään!»
Sitte kolmenkertaisella tilillä Olavin, miehensä ja Jumalan edessä, koko salaisuuden edessä. Ei kukaan muu paitsi hän itse ja Jumala ollut siitä tähän päivään saakka tiennyt. Nyt sen tiesi tuo kolmaskin, hän, jonka hän ei olisi suonut siitä koskaan vihiä saavan. Ja se kolmas istui kuin jähmettynyt kysymys ja odotti selitystä: »Annansilmä ?»
»Hm», virkahti siihen riihenikkuna. »Eipä sen äidin ole ennen tarvinnut poikiaan yöjalasta hakea.» Olavin pää painui yhä syvempään. Vanha vaimo astui raskaasti Seppälän-mäkeä ylös. »Mitä ne nuo yöllä kulkevat, äiti ja poika?» helähti Seppälän kaivokiulu rautaisessa kahlassaan. »Onko poika pahaa tehnyt ?» Nuorukainen tunsi tien huojahtelevan jalkainsa alla.
»Kas tuossa», sanoi tri R. »näkyy Olavin kirkon torni, joka suippenee teräväksi kuin neulan kärki ja tuolla Domvuorella, jossa vielä on jäljellä osa entistä jykevää linnanmuuria, on vanha tuomiokirkko.» Vihdoin pysähdyimme vanhan, jotenkin rappeutuneelta näyttävän kivirakennuksen eteen, jonka porttikäytävä tuntui sekä ahtaalta että pimeältä.
Hän oli kyllä toisinaan ajatellut että voisiko kohtalo, joka jo kerran oli tarttunut salaperäisellä kädellään hänen elämäänsä, joskus viskata lapsen ja Olavin silmä silmää vasten. Mutta hän oli karkottanut sellaisen ajatuksen kuin pahan unen luotaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät