United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä meistä tahdot, me olemme kristityitä ihmisiä. Pakene täältä ja mene takaisin koskeen, josta tullutkin olet, siksi kuin naaromisella sinun ylös saavat! Thyi, thyi, ei se mene, thyi, thyi, thyi! Tulkaa avuksi; minulta uupuu voimat. Sydän pamputtaa kuin vasaralla ja polveni vapisevat, en jaksa enää. ROINILA. Eero, mitä vehkeilet siinä, junkkari! Oletkos siivolla, taikka minä sinun opetan.
Niin pian kuin voimansa hiukankaan väsähtyvät, niin pian kuin tarmonsa tuokioksikaan pettää, irti heidät raastetaan, maahan sirotetaan. Lopuksi lehti uupuu, kalpenee, kellastuu. Silloin on aika syysmyrskyn tulla, tuon suuren telottajan, joka laumoittain lehdiltä kauloja katkoo. Sitä haaskauksen riemua, sitä nujerruksen nautintoa!
Niin Antonius, tuon velhon jalo uhri, Haritti siipiään kuin kärväs sorsa. Paeten jäljestä, kun kuumimmillaan Juur' oli taistelu. En herjatyötä Moist' ole vielä nähnyt; noin ei ole Kokemus, kunnia ja miehuus koskaan Häväissyt itseään. ENOBARBUS. Voi meitä, voi! CANIDIUS. Merell' on henkiheitoss' onnemme Ja uupuu surkeasti. Kaikk' ois hyvin, Jos päällikkö ois ollut entisellään.
Siivo tyttö ei tähän vuoden aikaan yksinään kuljeskele ympäri maata siksi että hän uupuu. Siihen hänellä kyllä on omat syynsä ja Jumala tietäköön kuka tällä lailla on saatu taloon! No, se voi olla yhden tekevää arveli hyväsydäminen Nikodemus, emme kuitenkaan voi ajaa häntä ulos lumeen ja viluun, olkoon hän sitten kuka hyvänsä.
Mutta ettekö ole koskaan kuullut sanottavan lapsesta, joka on nöyrempi ja parempi kuin muut lapset: se ei elä kauan, se on liian hyvä tälle maailmalle! Niin näyttää minusta olevan Kustaa Aadolfkin. Hän on liian suuri, liian jalo ja hyvä vanhaksi elääkseen. Jumalan enkelit tahtovat viedä hänet, ennenkuin hänen ruumiinsa kuihtuu ja sielunsa uupuu. Uskokaa minua, he ottavat hänet meiltä.
Pitääkö meidän sitten tyytyä alhaisiin ihanteihin ja alhaiseen mittakaavaan? Näihin kysymyksiin näyttää olevan vain yksi vastaus. Mutta jos sokea, järetön kaiho valtaa ihmisen, niin hän uupuu, hämmentyy, tulee tyytymättömäksi, levottomaksi, alakuloiseksi ja onnettomaksi. Onneton ihminen ei milloinkaan voi toisia onnellisentaa.
Sen pohjaisosassa, jyrkästi etelään loppuvain Alppien juurelle leviää Lombardian alatasanko. Muutamia korotuksia lukuun ottamatta on se melkein vaakasuora alatasanko, jonka koko pituuden halki Po, "Alppien poika", juoksee. Tämän ynnä lukuisain sivujokien vesi uupuu Adrianmereen.
Yht'äkkiä se kääntyy alas, laskeutuen hiljalleen myötävirtaan. Nyt se on löytänyt sen, mitä etsii: kosken syvimmän haudan kuohun alla. Se äkäytyy siihen kuin ankkuriin, viistossa pohjaan eikä sitä siitä saisi mikään voima ulos. On kestävä vielä kauan, ennenkuin se uupuu niin, että ei enää jaksa puskea päätään pohjaan.
Hän katsoi Olavin silmiin niinkuin lapsi, jolta uupuu sana, vaan joka toivoo että hänen tarkotuksensa kuitenkin ymmärretään. Mutta Olavi tarttui kiivaasti hänen molempiin käsiinsä: »Menetkö sinä nyt kotiin?» kysyi hän niinkuin se olisi ollut elämän ja kuoleman kysymys. »Menen mutta olemmekos me...?» »Olemme!» huokasi Olavi kuin omille ajatuksilleen, puristi hänen kättään ja nousi.
Ja jospa voima vihdoin katkeekin Ja murheen, tuskan eessä uupuu, uskon Ja tiedän varmasti, ett' enkeli Mun päästää siteistäni, että Saan rauhan, kevään maille muuttaa pois! KATRI, itsekseen. Ah, lempi hellä, syylliselle kuinka Sa etkös käänny rankaistukseksi! Kuin eikö juoma, terveyttä tuova, Voi myrkkynesteheksi muuttua, Mi tuskan liekit suoniin vuodattaa Ja syömen juuret kuoloon asti kalvaa.