United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen pohjaisosassa, jyrkästi etelään loppuvain Alppien juurelle leviää Lombardian alatasanko. Muutamia korotuksia lukuun ottamatta on se melkein vaakasuora alatasanko, jonka koko pituuden halki Po, "Alppien poika", juoksee. Tämän ynnä lukuisain sivujokien vesi uupuu Adrianmereen.
"No puhukaa hänelle 'po tshuhonski'", sanoi oppilas. "En minä sellaista kieltä puhu!" vastasi opettaja ylenkatseellisesti vilkaisten köyhään poikaan. "Miksi ette?" "Ei kukaan sivistynyt sitä kieltä puhu." "Eikö kukaan sivistynyt?" Sillä välin oli pikku talonpoika äimänä kuunnellut outoa keskustelua, joka nähtävästi koski häntä.
Hän kysyi saksaksi ensin, mutta se ei tietysti auttanut. Nyt tuli ranskan vuoro. "Parlez vous po fransuski?" kysyi hän kiukustuneena, huomatessaan kielitaitonsa loppuvan. Ei tästäkään muuta apua kuin, että opettaja, joka oli kysymykset kuullut, nauraen tuli saapuville. "Kysykää häneltä, monsieur, mitä kieltä hän osaa", käski ruhtinas. "Ei hän osaa muuta kuin 'po tshuhonski'", vakuutti opettaja.
Siis kiitos, laulujen ruhtinas, sä lemmen ja toivojen valtias, sun laulus nostama valtakunta ei enää uinu se horros-unta, vaan tarjoo sulle nyt seppeleen ja tien sun kansasi sydämeen! PO
Mutta hänelle vastattiin: "Kun näet rautaisen viljan kasvavan tähän kedolle ja kun näyttää sinusta, ikäänkuin Po ja Ticino vierittelisivät mustia rautalaineita kaupungin muureja kohti, silloin on Kaarle meitä lähellä." Heidän niin puhellessaan alkoi kaukaa näkyä ikään kuin paksu pilvi ja se yhä läheni; viimein tuli siitä näkyviin aseellisia sotajoukkoja ja koko keto loisti välkkyvistä aseista.
Bernfelt päästi pitkän ylenkatseellisen vihellyksen. "Po ... po, po", naurahti hän halveksivasti. "Nyt olet pahempi ihanteellisuuden harrastaja kuin luulin. Niin, voithan saarnata kansalle tuota kaunista oppia, vaan jos koskaan saat yhden ainoankaan työmiehen katsomaan herransa parasta, ja huomaamaan, että tälläkin voi olla huolia ja ikävyyksiä, niin sitten en minä ole minä!"
Sano se ensin. VAIMO. Pietarista, hyvä herra po POSTINHOITAJA. Ja kuinka paljon rahaa se sisältää? VAIMO. Niin, tuota, en tiedä varmaan olisiko siinä nyt 5 tai 10 markkaa; sillä Liisa kirjoitti se on nimittäin Liisa Laamaselta, tuo ravintolan entinen steeterska, jos hänet tunsitte, ja joka nyt on Pietarissa palveluksessa erään herran luona, joka kuuluu olevan kolmas mies keisarista.
RISTO. Niin, olkoon nyt; mutta tuo raha hyvällä jo tänne, taikka minä käsken poliisia tuolta avukseni. Näytetään, saadaanko eukkoa tottelemaan, vai ei. No, kuinka käy? Joko minä huudan? Hei, po JOHANNA. Ei, älä käske, tuossa on. Ottaisit henkesi samalla, että pääsisin tästä kurjuudesta. RISTO. Tästä kurjuudesta? Mikähän sinulla on hätänä siinä.
Ja vähän ajan perästä Uuno yhä saman ajatuksen valtaamana saneli intohimoisesti: "äl' yli päästä piruja, sä poika urhoinen!" Hän huusi niin, että kyytipoika pelästyi. Mutta jos ajatellaan niinkuin Johannes, sanoi Henrik, niin pitäisi ryssiäkin rakastaa. Ja ni ponimaju po ruski, sanoi Uuno. Niin, mutta sinä vihaat myöskin ruotsalaisia. Vihaan, sillä niillä ei ole mitään tässä maassa toimittamista.