United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kysyi saksaksi ensin, mutta se ei tietysti auttanut. Nyt tuli ranskan vuoro. "Parlez vous po fransuski?" kysyi hän kiukustuneena, huomatessaan kielitaitonsa loppuvan. Ei tästäkään muuta apua kuin, että opettaja, joka oli kysymykset kuullut, nauraen tuli saapuville. "Kysykää häneltä, monsieur, mitä kieltä hän osaa", käski ruhtinas. "Ei hän osaa muuta kuin 'po tshuhonski'", vakuutti opettaja.
Hänen hyvät luonnonlahjansa näyttivät hänestä nyt vasta saavan jonkinmoisen arvon; hänen kielitaitonsa, hänen lavea, vaikka tosin sieltä täältä vajanainen kirjatietonsa, hänen soitto- ja maisemain kuvaamistaitonsa, mitä hän monivuotisella uutteralla ahkeruudella oli saavuttanut hänestä tuntui kuin olisi hän kerrassaan saanut kaikki taivaalliselta isältä lahjaksi.
Kavalluksen? keskeytti hänet Ester. Niin. Muutamat sukulaiset täyttivät kavalluksella anastetun kassan ja lähettivät hänet ulkomaalle. Hän tuli Suomeen kuten niin moni muu saksalainen ja pääsi valheiden varjolla erään tehtaan hoitajaksi. Näin ollen auttoi häntä se, että hän oli ulkolainen ja osasi saksaa ja hiukan engelskaa, mutta siinäpä hänen kielitaitonsa ja muu ansionsa olikin.
Siellä odotti häntä suuri uutinen. Hänen kelvollisuutensa ja kielitaitonsa olivat herättäneet huomiota, ja hänelle tarjottiin nyt apulaisen paikkaa maan ylimmän virkamiehen luona. Sitä paitsi, sanottiin, oli eräs hyvin ylhäinen henkilö puhunut hänen puolestaan, sisäasiain ministerin "oikea käsi" oli kysynyt, eikö valtioneuvos Erik Hornia voitaisi käyttää Pietarissa kotimaansa palvelukseen.
Poika ojensi hänelle lupaamansa kymmenen penniä, mutta ukko ei ottanut sitä hetikään niin suurella innolla ja mielihywällä wastaan, kuin noita kielitaitonsa näytteiden palkinnoita. "Woi, woi! Liian lujasta minun piti taas ansaita nuo kymmenen penniä; se koskee sydämeeni", sanoi ukko puolisurullisena.
Enkö minä siis teidän mielestänne ollenkaan kuulu yhteiskuntaan? Kyllä, rouvaseni, mutta teidän muotonne eivät kuulu siihen. Siihen tapaan jatkui keskustelu. Johannes tunsi itsensä tuiki yksinäiseksi. Siinä se oli taas! Hän joutui aina suuremmassa seurassa hämilleen. Tällä kertaa oli siihen hiukan syynä myös hänen puutteellinen kielitaitonsa.
Sanokaahan mikä sen nyt saa elpymään. Tahdotteko enemmän rahaa?» »Viisi shillinkiä lisää», vastasi hän. »Sillä on asia autettu.» Mietin hetkisen ja tarjosin sitten kaksi, jotka hän ahnaasti otti vastaan selittäen että hänen kielitaitonsa heti elpyi »onneksi», sanoi hän, mutta minä luulen että se paremminkin oli onnettomuudeksi.